Kun luonto antaa vielä odottaa lumituiskuja, niin pitipä sitten tehdä semmoinen kankaasta. Jotain muutahan tästä piti tulla, mutta...

Käyn opistolla keskeneräisten tilkkutöiden kurssilla. Siellä kiersi jokin saksalainen tilkkulehti, jossa oli kuvia laskostöistä. Pohdimme opettajan kanssa työtapaa ja kiinnostavimman näköistä päätin kokeilla.

Koko työn pinta on ommeltu laskoksille. Käytin koko pituuden mittaisen siivun vanhaa lakanaa ja vuorikankaan palan. Epäonnistuessa ei tulisi suurta materiaalitappiota. Kiinnitin kankaita vähän yhteen, merkkasin laskoksen harjan kolmen sentin välein ja aloin ommella paininjalan levyisiä laskoksia. Kun ne olivat valmiina, ompelin työhön muutaman ompeleen pystyyn ja piirsin haihtuvalla tussilla ympyröitä. Virhe! Siis tussissa. Olin ostanut sen tilkkupäiviltä haihtuvana, mutta sehän ei ollutkaan sitä. Tummaa violettia valkoisessa. Olin jo ehtinyt ajatella, että vihdoinkin sen verran näkyvä haihtuva, että jättää havaittavan jäljen myös vähän tummempaan kankaaseen. Jätti. Ja pysyi. Kokeilin hävittää sen sumuttamalla, kastelemalla. Turhaan. Piti siis vaihtaa suunnitelmaa ja keksiä jotain ompeleita viivojen päälle. Tai siis ensin kokeilin sitä, mitä työstä pitikin tulla. Laskoksia ja ompeleiden väleistä joko aukileikattuja tai sitten ei. Vuorikankaan leikkasin auki joka paikasta missä sitä oli, lakanakankaan toisista väleistä auki ja toisista jätin leikkaamatta. Työ pesukoneeseen. Aika villin näköinen juttu tuli koneesta ulos, mutta tussit iskivät silmiin raivostuttavan tummmina.

Harjasin nukkaa auki. Pitkiä lenkkejä, leikkelin niitä poikki, tuli pitkää nukkaa. Kangas olisi pitänyt olla 45 asteen kulmaan leikattu. Sen verran olen chenilletekniikoita kokeillut, että olisihan tuo pitänyt muistaa. Toisaalta, olen kokeillut myös suoraan leikatusta kankaasta chenilleä ja siitä tuli aika minio työ. Mutta aika hauskaaa jälkeä siinä kuitenkin käsittelin. Työ vain ei ollut sitä, mitä olin aloittanut tekemään. No, sekään ei ollut mitään uutta! Tasoittelin työn kuivumaan ja kävin aina välillä pöyhimässä nukkaa. Kylppärissä kuivui työ, jolle voi tehdä "kampauksia". Se alkoi näytää lumituiskulta.

Tikkasin viivojen päälle applikaatio-ommelta ja koristetikkauksia. Paikotellen ihan ok, mutta tummempi sininen lanka oli virhe, puhumattakaan mustasta. Vaaleasävyinen oli alussa olevinaan liian pliisu, mutta nyt tuntuu sopivimmalta. Mustien päälle olen jo tikannut pörröisen langan ja nyt mietin, häiritseekö näkyviin jäänet mustat rippeet vielä vai ei. Ompelin laskoksiin helmiä.

Leikkelin lisää laskoksia auki, heitin pesukoneeseen, harjasin, kuivasin... Työ on nyt ollut kolme kertaa pesukoneessa. Siellä missä tussi pilkahtelee vielä, se on pysynyt haalistumattomana. Viimeisin vaihe on, kun leikkasin työn poikki. Pienemmästä palasta on tulossa oma työ ja nyt pyörittelen isompaa tuossa - jättäisinkö semmoiseksi, jatkaisinko siitä vai pilkkoisinko lisää.

Prosessi jatkuu...