Naistenpäivän kuvausretkestä oli sovittu etukäteen. Onneksi osui kaunis päivä.

Lumitöidentekijän jäinen puumerkki.

Pitkä parkki. Lumesta ja ruosteesta päätelleen, tämä auto on unohtunut parkkipaikalle jo monta vuotta sitten.

Ravintolalaiva ja Kehräämön alueen rakennusten heijastuksia Loimijokeen.

 

Naistenpäivän kukkakimppu.

Punaisen tiiliseinän ja sinisen taivaan heijastus. Virtauksen kuljettamat ohuen ohuet jäälautat kuulostivat näihin pysähtyneisiin jäihin törmätessään paksun paperin rypistämiseltä.

Vanha silta, jonka kaaresta ja taustan varjoista löytyy kyljellään oleva päivän sydän.

Jäätaidetta sillan alla. Kesäisin täällä on paikallisen taideseuran näyttely.

Silmujen pulleus yllätti. Nämä eivät olleet edes seinän lähellä.

"Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen."

Linnun merkintöjä paluureitille?

Lumilippa. Ihan alle ei uskallettu mennä kuvaamaan.

Aurinko sulattaa koloja lumikokkareisiin.

Kutomon alueen vanhalta puusillalta. Tästä käännyttiin takaisin.