Pitkästä aikaa olen ehtinyt ommella. Konekirjontaa ja tikkausta ruostevärjättyyn silkkiin. Mutta mitä tekee ompelukone. Ronklaa tikin kanssa! Alku meni ihan ok. Sit katkaisin monen vuoden tauon jälkeen neulan ja heti perään toisen. Kun työ keskeytyi, päätin samalla putsata koneenkin. Pölyä näyttää löytyvän kasapäin aina, vaikken muka ole ommellutkaan.

Ja mitä tekee kone, entistä huonompaa tikkiä. Grrrrrrrr!!!!! Avasin kaiken irtilähtevän uudelleen, putsasin vielä ja kasasin. Ei vaikutusta. Vaihdoin langat. Ei vaikutusta. Kokeilin toisenlaisella kankaalla ja tikki oli ok. Mutta mulla ei nyt ollut kesken puuvilla vaan silkki. Vaihdoin taas neulaa ja tikki oli sen jälkeen välttävä.

En tehnyt niinkuin muuan tilkkuilija koneeseensa hermostuessaan. En lyönyt, en töninyt enkä sylkenyt koneen päälle. Maanittelin, kehuin ja koitin puhua kauniisti menneistä yhteisitä vuosista. Nämä nykyajan koneet on niin herkkiä! Ei vaikutusta. 

Kokeilin vanhaa hyväksi havaitsemaani konstia - soitin jatsia liian kovaa. Mut ei se täällä tunnu toimivan. Entinen koti oli omakotitalossa ja kun jatsin volyymit ylitti tietyn kynnyksen, ilmestyi huolestunut naapuri ja pyysi lenkille tai kahville, kun olin kuulostanut siltä, että olin jonkinasteisen tuen tarpeessa. Nykyinen naapuri luultavasti korkkasi uuden oluen ja jos oli siinä kunnossa, että vielä tajusi mikä mekkala on kyseessä, niin ei kuitenkaan jaksanut välittää.

Kun ompelukoneissakin on paljon tietotekniikkaa, kokeilin myös hyväksi havaittua tietokoneen korjauskonstia - ripustin pyykit kuivumaan ja vielä korostaakseni vaikutusta, vaihdoin vessaan puhtaan käsipyyhkeen. Ei kunnon tikkiä silti...

Tietokoneen hankaluuksiin on monesti auttanut, kun sen on jättänyt yksin kotiin opettelemaan käyttäytymistä. Lähdin siis lenkille, kun ilma oli mitä parhain siihen. Paisteisilla paikoilla oli tiet sulia ja kuivia, metsällä jäisiä ja muutamissa paikoissa peilikirkkaita liukuratoja, kun penkalta oli valunut vettä ja se oli jäätynyt tasaiseksi. Mulla oli nastakengät, mutta noilla peilijäillä (ja lattioilla) ne luistaa yhtä hyvin kuin mitkä tahansa kengät.

Kotiin tullessa hiki tippui takinlipeistä, enää ei tarvitsekaan ulos mennessä pukeutua kuin naparetkelle. Vaatteet suoraan koneeseen ja ruumispesulle. Takin vein parvekkeelle ja huomasin, että siellä on aika lämmin, +28 astetta. Tähän aikaan vuodesta siitä jaksaa vielä nauttia. Keitin teetä, tein voileipiä ja istuskelin parvekkeella lukemassa. Elämä tuntui mukavalta :) ja huono tikki unohtui.

Kone vai? En tiedä. Odottakoon huomiseen!