Tiskirättejä on valmistunut aika monta. Tässä osa. Harmaassa on naaprurin värit ja se sai sieltä uuden kodin viikonloppuna. Sininen rulla on käsipyyhe. Kaupassa lehtiä selatessa huomasin ohjeen virkattuun käsipyyhkeeseen. Se oli tehty paloista, virkkasin omani yhtenäisenä. Pyyhkeeseen purin keskenerisen neulepaidan, jota olin aloittanut tehdä esikoiselle. Koko noin hänen nykyinen ikänsä (31) jaettuna kymmenellä. Vihreän langan ostin 1960-luvulla, kun virkkasin pitsejä pyyhkeisiin ja punaisen sai kuopus ystävättäreltäni vohvelikangaspujotteluihinsa. Aika tuore siis
. Kuopus oli silloin esikouluikäinen ja nyt vasta 23. Harmaa on uusin lanka. Sen ostin syto-myssyjä varten. Tuo yksi jäi tekemättä, kun myssyjä vastaanottanut liike laittoi langat pussiin ja lopetti toimintansa.
Patalappuja on tullut myös jonkinmoinen pino. Sisko oli tehnyt Tyynen patalapun ohjeella ja käyttänyt seiskaveikkojen loppukeriä niihin. Kokeilin samaa mallia puuvillasta. Äiti opetteli tämän ja tekin keinutuoleihin istuinsuojat. Vanhempieni luona käydessään tätini ja serkkuni innostuivat tästä mallista ja heiltäkin on jo syntynyt monenlaista.
Ensin virkataan harva ruutuvirkkaus ja sen jälkeen toisella värillä edellisen läpi uusi kerta.
Sisko neuvoi kiinnittämään toisen kierroksen virkkauksen reunan yli, sitä ei alkuperäisessä ohjeessa ollut. Kiinnitys tekee reunasta siistin ja napakan.
Etualalla siskon seiskaveikasta virkkaamaa ja muut minun puuvillalangasta tekemiä. Puuvillalankaa oli runsaasti. Tätini asuu Ruotsissa ja toi sitä sieltä kilokaupalla suvun naisille (1980-luvun alussa). Lanka oli halpaa ja kestävää, vyyhdeissä, ilman vyötteitä, merseroituna ja ilman. Neuloin siitä puseroita lapsille ja itselleni, virkkasin pitsejä pyyhkeisiin ja monenlaista muuta. Äiti neuloi sängynpeitteen, mulla on omaani langat vielä kellarissa ja yksi miniöistäkin on jo saanut parisängyn peitteeseen langat. Lanka osoittautui hyväksi ja erittäin kestäväksi, mutta jotain rajaa pitäisi olla hankinnoilla. Halpuuden tuoma ahneus ja kuvittelu siitä, että jaksaa ja ehtii mitä vain - ei hyvä yhdistelmä. Peitelankani ehkä lähtevät kiertoon ja jämäkeräni ovat vähentyneet aika lailla.
Ruotsinlangoista on tämäkin. Kuivatan ja säilytyän leikkulaudat tiskialtaiden takana - ovat helposti otettavissa käyttöön. Pesun jälkeen vesipisarat imeytyvät alustaan eivätkä rasita altaan ja tason välistä saumaa. Puuvillaisena tuo on helppo heittää usein pesukoneeseen. Tämä on Tyynen patalapun virkkumallilla.
Vielä on isompia eriä puuvillalankoja odottamassa käyttöä. Kun lanka oikeasti riittää johonkin semmoisest on ehkä helpompi päästä eroon jossakin, kunhan vain saisin aikaan. Jemmassa on myös puoliksi virkattu sängynpeite. Teini- ja aikuisminän värimaailmaassa oli vain vähän yhtenäistä kosketuspintaa ja yhtenä päivänä - yli 40 vuotta sitten - se peiton väri olikin aivan väärä. Onneksi se on aika vaalea ja väripata voisi helpottaa asiaa. Ehkä joskus...
