Lumppuja ja lureksia.
on kollektiivinen muotiblogi kaikille meille, joita Louis Vuitton
ei hetkauta. Sen sijaan kirpparilöydot syyhyttävät, Prisman
rekit houkuttavat ja edelleen mietimme mitä tekisimme sille
kukertavalle kietaisuhameelle, jonka ostimme etelästä.
Sopisiko se näiden Tuurista napattujen pinkkien tangojen
kanssa?
*********
Blogissa piipahtaessa tuli mieleen vanha farkkutakkini.
Yli 20 vuotta sitten asettui Keravalle naapurimaasta postimyyntifirma.
Se työllisti useita paikallisia, myös naapurin rouvan. Vaatteita lähti
tilaajilleen, eivätkä kaikki olleet tyytyväisiä. Henkilökunta sai ostaa
palautettuja vaatteita ja mikä ei sillä tavoin mennyt, tuhottiin. Yhtenä
päivänä naapuri soitti, että nyt olisi pilkkahintaan kokoiseni
farkkuanorakki – huoleton vaate lasten kanssa resuamiseen.
Ensin sanoin ein, mutta ilman ostaisit-nyt-painostuksia muutin mieltäni.
Käytin ja pesin takkia ahkerasti kymmenkunta vuotta. Alussa vähän
joka paikassa, mutta myöhemmin enää pihatöissä, kunnes siitä tipahti
helman nyöri kedolle. Nauhakujan alareuna oli kulunut kokonaan pois.
Hihansuut olivat kovin kuluneet, samoin hupun reuna, mutta muuten
se oli vielä napakkaa tavaraa.
Uuden päärmeen kääntämällä anorakista olisi tullut liian lyhyt. Päätin
tehdä hupusta uuden helman ja hihansuut. Siinä purkamista
aloitellessani huomasin yhdestä tilkkutyöstä jääneen riemunkirjavan
palan ja siihen käytettyjä kankaita. Jospa jatkankin takkia tilkuilla.
Tylsä! Sitä paitsi: vain ja ainoastaan jatketun näköinen. Siitä alkoi
kehittyä anorakki uusiksi vähän enemmän kuin välttämättömät
korjaukset. Osa farkkutilkuista on takin omaa kangasta, osa vanhoista
farkuista. Sinisiä puuvillakankaita ja väriä lastenkankaasta.
Vetoketjun ympärillä oli valkoinen kangas, vaihdoin sen
värikkäämpään ja vaihdoin punaisen vetoketjun entisen tilalle. Toinen
hihansuu on tilkkuraitaa ja toisessa on se koko laajemman korjauksen
aikaan saanut ruutupala ja loput raidallista.
Takana tanssivat karhut. Pari lapsista oli kesäleirillä ja vanhempien
vierailuiltana menimme Tammen leirikeskuksen lähellä olevalle
mallileirintäalueelle makkaranpaistoon. Mättään sammalissa kiilsi joku
ja kumarruin katsomaan. Pieni muovista leikattu karhunkuva. Sujautin
sen anorakin taskuun ja ajattelin, että poikien kanssa voimme tehdä
siitä myöhemmin jotain leirin muistelujuttua.
Leikkasin muutaman muovikarhun lisää ja kokeilin aurinkovärjäystä
muun muassa farkkutilkuille. Yhteen soiroon tuli nämä karhut. Käytin
sen anorakkiin.
Ompeluinto oli hirmuisa ja kaikki muu sai taas jäädä. Osittain tämän
tuntikausiksi ompelemaan uppoutumisen vuoksi perheen nuoret
miehet ovat maailmalle lähtiessään osanneet laittaa ruokaa.
Kun anorakki oli valmis, se oli taas ahkerassa käytössä muualla
kuin pihatöissä, kunnes aloin vähän kyllästyä siihen. Viime talvena
meinasin pakata sen kirpparilaatikkoon, mutta en raaskinutkaan.
Sitä voisi vielä käyttää vaatteena tai siitä voisi tehdä ison tyynyn.
