Kirjan kansi on vanhoista vinttilöydöistä. Kankaiden reunoissa ei ollut suunnittelijaa eikä eikä valmistajaa. Niitä ei aiemmin merkitty. Kukkakangas on ajalta, jolloin kankaat valmistettiin yksilevyisinä (90 cm). Kannen ompelin ihan perusruudulliseksi, että kankaista jäisi paremmin näkyviin niiden oma luonne. valmina on vasta pohja, kun pitää vielä päättää kirjan mitat tarkemmin. Tikkakset olen ajatellut vanhoilla napeilla.
Toisella sivulla on liina, jota olen alkanut kirjoa kouluun pulpetille. Söimme luokissa ja lautasen alle piti olla joku liina. Minulla oli tätini pikkutyttönä kirjoma liina ja jos hän oli onnistunut semmoisen tekemään, niin kyllä minäkin. Keskenhän tuo oli jäänyt. Olen ollut silloin noin kymmenvuotias. Viime talvena äiti oli löytänytliinan ja sanoi, että ehkä tuokin on jo odottanut riittävästi valmistumista. Yhden kulman takana oli pieni verijälki, samaan kulmaan on jäänyt ompelu kesken. Työssä oli vielä silloin käyttämäni neula.
Kangas on pellavaa. Uuden tekstin kirjoitin koneella.
Toisella sivulla on 15 vuotta sitten amsterdamilaiselta kirpputorilta ostettua kirjottua liinaa. Sen keskiosa oli myös kirjottu lähes täyteen ja siitä se oli kulunut ohueksi ja reikäiseksi. Leikkasin liinan halki ja käytin reunan kuvion keittiön ja apukeittiön verhoihin. Mitta riitti juuri ja juuri enkä
oikein tykännyt niin jämpteistä verhoista, joten ei ne kauan ikkunassa olleet. Liinan keskiosan ehjimmistä
paikoista tein kortteja. Reunat ovat odotaneet uusiokäyttöä aika pitkään. Yksi kulma on nyt tässä
tekstiilikirjassa ja loppuosa päätynee johonkin tilkkutyöhön. Punakirjontaa on monissa töissä, joten ehkä
käytän sinikirjontaa.
Sivujen taustakankaana on jokamiehen lakanakangasta. Koitin löytää netistä tietoja siitä, milloin sen valmistus lopetettiin, mutta ei onnistunut. Tämän kankaan olen saanut Porista, entiseltä Finnlaysonin työntekijältä.
Jos vieläkin saisi jokamiehen lakanakangasta, niin pinot vaatehuoneen hyllyssä olisivat samalla lakanamäärällä paljon korkeammat kuin näillä uusilla eikä tarvitsisi muutaman vuoden välein ommella uusia lakanoita. Muutaman vuoden käytön jälkeen
nykyajan lakanakankaista ei vedettäessä kuulu enää ääntäkään, ehkä pehmeä suhahdus ja ilmoille
lentää pöly.
