En ymmärrä tästä blogiin kirjoittamisesta juuri mitään, mutta katsotaan kuinka käy ja mihin tämä menee. Vanha koira on oppinut istumaan jo moneen kertaan - ehkä tännekin. Osoite on ollut viikon verran, mutta alun hämmennyksen jälkeen ei ole paljon ollut aikaa yrittää uudelleen.

Olen tehnyt kirjaa. Tänään se valmistui. Ei tarvi viedä painoon tai muuta sellaista tavanomaislle kirjoille tarpeellista toimenpidettä. Tuon oman opukseni tein tilkuista. Siinä on kannet ja kaksi välilehteä.
Tein sen daifuku-kirjan tapaan. Ne ovat japanilaisia tilikirjoja. Edo-kauden Japanissa kauppiaat toivoivat toimilleen pysyvää vaurautta ja rikkautta. He maalasivat tilikirjojen kansiin isoin siveltimenvedoin sanat dai ja fuku, jotka yhdessä merkitsevät suurta onnea.
Tilikirjoja niputettiin yhteen pitkillä naruilla. Niistä ne saatiin tulipalon sattuessa nopeasti yhteen ja tulipalon sattuessa tärkeät tiedot upotettiin lähimpään vesisaaviin tai lähteeseen, kunnes tialnne oli ohi. Sitkeä japaninpaperi ja kumimuste kestivät hyvin vettä. Kauppiaiden lisäksi daifuku-kirjoja tehtiin matkapäiväkirjoiksi ja majatalojen vieraskirjoiksi.
Perinteisesti daifukut olivat pitkänomaisia ja kokonaan paperia. Sivut oli taitettu alareunasta pussiksi. Kirjaa käytetään vaakatasossa ja japanissa käännellään sivuja niiden alareunasta.
Kirjoja voi tehdä monesta muustakin materiaalista, kokeilin nyt kankaasta. Pari muutakin vastaavaa ideaa hautuu.
Kirja sidotaan hamppu, tai paperinarulla.