kuistin pilarien maalausta varten ja sen jälkien siivous laajeni
koko pihan haravointiin. Tontti alkoi näyttää paljon isommalta ja
avarammalta. Lauantai oli hieno aurinkoinen päivä. Siitä
lähtien onkin satanut. Sunnuntaina parin tunnin märkä kävely
metsässä teki myös oikein hyvää, kun viime viikon loppupuolella
tuli vähän lintsattua ulkoilusta.
Viime aikojen vähäiset ompelut ovat vielä salaisia juttuja.
Jos olen iltaisin katsonut teeveetä, niin kutimen kanssa. Vanhoissa
langoissa riittää kutomista vielä pitkäksi aikaa. Nyt on ollut lievää
sukkatehtailua. Kun omat pojat olivat pieniä, kudoin heille villa-
paidat Nallelangoista. Ostin lankoja usein tarjouksista ja reiluja
määriä, kun lopuista langoista oli tulossa pipoja, sukkia tai lapasia.
Punaiset sukat ovat Novitan Kisa sport langasta.
Aika monta lankavyyhtiä ja kerää on arkistoitunut kaappien kätköihin.
Nalleja ajalta, jolloin vyyhdit muuttuivat käteviksi keriksi. Vyyhdinpuista
huolimatta keriminen ei aina ollut ihan ongelmatonta. Kehoitukset
lankatyömaan kiertämisestä kaikuivat kuuroille korville tai unohtuivat
samantien ja silloin tällöin selviteltiin lasta irti langoista.
Valmiiksi kerällä olevat langat saivat monta hiljaista kiitosta.
Muistan yhden ainoan kerran, että isäni on ostanut tuoreille vävypojilleen
joululahjan omissa nimissään. Paketista kuoriutui molemmille vyyhdinpuut.
"Pääsette paljon helpommalla. Tunnen nuo meidän naiset. Aina saa olla
vyyhtiä pitelemässä." Siihen aikaan olikin aina muutama neule tekeillä.
Tässä on yksi "arkistolöytö". Tein miehelleni kirjokintaat, jotka hän unohti heti
jonnekin. Uusia en ole tehnyt, paitsi yksivärisiä.
Myöhemmin aloin kutoa itselleni, kun löysin kauniin mallin.
Yhdellä mummulareissulla ne unohtui ottaa kotiin lähtiessä mukaan.
Kudinpussin vierailu kesti lopulta yli kaksi vuotta. Malli tuntui kovin vaivalloiselta
opetella uudelleen ja niin koko tekele hautautui kaappiin. Joku aika sitten etsiskelin
puuvillalankoja ja otin tuon lapasenkin esiin. Nyt se on edennyt yhden
kuvioraidan verran ja toivottavasti valmistuu ennen pakkasia.
Näiden lapasten tekemisestä olen innostunut yli kymmenen vuotta sitten.
Pussissa oli suklaalevyn kääre, viimeinen pala oli vielä syömättä. Parasta
ennen 10.12.1995.
