Tein pohjaa aika paljon tarvittavaa isomman palan, koska olen myös
vitosvaihdossa ja sama värimaailma käy osaan niitäkin.
Samalla tuli pohja muutamaan korttiinkin.
Reunoissa on vaihtuvavärisellä langalla applikaatio-ommelta ja koristeena
kirjontaa hopealangalla. Ensimmäiset huurteet lokakuisena aamuna.
Tuosta pohjan tekemisestä innostuin niin, että vastaavaa olen tehnyt jo yhden
tilkkutyön reunukseen
ja eilisen teatterissa käynnin jälkeen tein samoista kankaista työlle pohjan.
Nämä tummat ovat yhdestä kirjovärjätystä kankaasta. Pohjan päälle kokeilin
muutamaa erilaista applikoitavaa kuviota, mutta ainakaan vielä ei osunut mie-
leistä. Toisaalta siihen on tikkausidea valmiina eikä se ehkä muuta tarvikaan.
En taida viikonloppuna ehtiä ompelemaan, joten jää aikaa miettiä jatkoa.
Kauniista lopustaan huolimatta Rakastajat teatterin Julia, Julia jätti mieleen aika
ison jäljen. Asioita, joita olen miettinyt lapsesta asti enkä ole koskaan
ymmärtänyt.
Tuttavaperheen isä hakkasi perhettään. Ei siitä paljon puhuttu. Koulussa kuulin
jotakin, kun melkein joka luokalla oli yksi heidän lapsistaan. Kotona kyselin,
mutta yleensä aikuiset kiertelivät vastauksissaan. Vahingossa kuulin heidän
monesti keskenään jutellessaan tuomitsevan tapahtuneen. Salailusta jäi
hämmentynyt olo. Tavallaan se kiehtoi, kuten kaikki muukin lapsilta kielletty.
Vastaavia tapauksia on vuosien aikana eteen osunut muitakin. Kaikki ne ovat
tavallaan verhon takana, kuiskaten ja kierrellen puhuttuja. Kun yhtenä
tilkkukiltamme edustajana olin viemässä tilkkutöitä turvakotiin, kuulin
minkälaista helvettiä elämä väkivaltaisessa liitossa voi olla ja miten kovasti
siitä silti voi pitää kiinni.
Rakkautta ja vihaa tuntee varmaan jokainen, mutta sitä, että tekee toiselle
ihmiselle suurta pahaa, en ole oppinut koskaan ymmärtämään. Ahdistus voi
kasvaa monista selvittämättömistä asioista, mutta silti...en ymmärrä, että
lyödään tai tapetaan.
