Vapain sydämin näyttely Keravalla päättyi eilen. Olin viikonlopun
päivystämässä. Lauantaina satoi räntää ja paikalliset viettivät
tupapäivää. Toisaalta ihan kivakin, koska sattumalta sain koko
pesueemme (Espoosta, Turusta ja Porista) näyttelyvieraiksi ja jäi
vähän aikaa rupatella heidänkin kanssaan.
Mies ja pojat perheineen kävivät vilkaisemassa entisiä kotikulmia
Kalevassa. Kovasti olivat kutistuneet, sanoi yksi pojista. Iso vuori
hirveän kaukana oli nykyisin pieni kallio kivenheiton päässä. Niin
ne ajat muuttuvat. Illansuussa minäkin pyörähdin siellä. Aika entisen
näköistä. Puut olivat isompia. Oli pala kurkussa koko ajan, siellä
asuttuihin kolmeen vuoteen sisältyi niin paljon mukavia asioita.
Sunnuntaina pyörimme toisilla entisillä kotikulmilla Helsingin
Pitäjänmäen teollisuusalueella. Juuri mikään ei ollut entisen näköistä.
30 vuotta sitten siellä oli parisataa asukasta, nyt tuhansia ja lisää
rakennetaan. Vanha kotitalo on, mutta kadun toisen puolen metsä
ei enää. Nyt voisin hyvinkin eksyä alueelle - ainakin vähäksi aikaa.
Olen siinä niin hyvä - eksymisessä.
Sunnuntaina oli hieno aurinkoinen päivä ja näyttelyssä oli vilkasta.
Tosi kiva jutella ihmisten kanssa ja kuunnella palautteita töistä,
semminkin, kun olivat niin positiivisia. Ihania! Hurmaavia! Virkistäviä!
Kyllähän tuota kuuntelee mielikseen. Yksi perinteistä tilkkuilua kokeillut
kertoi innon riittäneen yhteen pieneen työhön. "Mutta jos tämä voi olla
tämmöistäkin, niin minä aloitan heti kokeilemaan näitä."
Yksi vieras kertoi tulleensa väärään paikkaan, kun hän halusi nähdä
perinteisiä tilkkutöitä. Suostui kuitenkin katsomaan työt eikä hänellä
näyttänyt olevan kiirettä pois. Lähtiessään sanoi olleen hyvä, että
houkuttelin hänet jäämään.
Minulla oli tuolla viisi työtä ja 12 pientä, jotka liittyivät pikkusydämiin.
Pienissä teimme työn kuukaudessa. Sydämeen liittyvä aihe ja koko (A5)
olivat samat, tekniikka vapaa. Pikkusydäntöitä oli yhteensä 132 kappaletta.
Tässä sarja. Vasemmalla on Kosketus ja sitten Rakkauskirjeet I ja II. Nämä
ovat valmistuneet jo kesällä. Niiden koko on 60x40 cm. Kaikissa on pellava-
tausta ja kaikissa on tekstiä Reino Hirvisepän laulusta Romanssi.
Kosketuksessa on pullea sydän tilkkusilpusta. Niiden päällä on luonnonvalkoinen
pienillä kukilla kuvioita pitsikangas. Käsi on kasattu ja tikattu kahden liukenevan
muovin välissä. Siinä on hevosen keinojouhia ja keinohiuksia. Sydämessä ei ole
paljon tikkausta, taustassa on romanssin sanat melkein kahteen kertaan.
Rakkauskirjeet I:ssä valkoinen osa on pellava- ja silkkikankaita kahden veteen
liukenevan muovin välissä tikattuina. Hapsutin reunoja ja tikkasin pitsiä. Punerta-
vankellertävä alakulmassa on joulukaktuksen kukasta. Tikkausten jälkeen pesin
muovin pois ja kiinnitin pohjaan. Tekstit kirjoitin koneella ja lopuksi tein vaaleilla
helmillä ison sydämen.
Rakkauskirjeet II:ssa on suunnilleen samat materiaalit kuin ekassakin. Palat ovat
vähän isompia kuin tuossa toisessa. Reunassa on äidin vanha kauluksen pitsi (ei
ollut koskaan käytössä). Koristeena on sinisiä pyöreitä helmiä ja simpukan-
palasia siskon kaulakorusta. Sekään ei ollut montaa kertaa käytössä, kun sen
kanssa niska värjääntyi. Pesin kuorenpalat moneen kertaan ennenkuin vesi
kirkastui.
