hiukan kesken. Käyttömukavuus paranee, jos suljen kääntöaukot
muulla kuin nuppineuloilla.
Mustia on neljä paria, siniset kotiin ja punaiset pojan perheeseen.
Mustissa on sisällä Insul-Bright vanu, joka on metallifolioon neulattua
kuumuutta kestävää polyesteriä. Omiin sitä ei enää riittänyt. Niissä
on kaksinkertainen ohut puuvillavanu.
Toinen puoli vanusta on kiiltävää ja alussa neulasin sitä ensin toisin ja sitten
toisinpäin, kun en tiennyt kumminpäin se voisi kuulua. Kun en tavoittanut
kumpaakaan, jotka tuota Suomessa myyvät, niin turvauduin tilkkuilijan
nopeimpaan tietolähteeseen eli tilkut-sähköpostilistaan. Melkein aina joku
on kokeillut. Sain nopeasti vastauksia. Suunnalla ei ole väliä
tai kiiltävä puoli lämmönlähdettä kohti. Lisäksi pitäisi olla tavallinen puuvilla-
vanukin. Sehän lisäisi työtä, mutta niin se kai oli tehtävä. Ei kehtaa ottaa
rahaa kintaista, joilla vastaanottaja polttaa näppinsä.
Lopulta sain vastauksen vielä vanun myyjältäkin. Suunnalla ei ole väliä, kun
folio on vanun sisällä. Folio. Sehän on metallia! Mitä sanoo tähän sakset ja
neulat! Keinokuituvanut tylsyttävät saksia, joten vanun leikkuuseen käytän
vanhoja tai paperisaksia.
Kun kintaita on kuusi paria, tusina ja jokaisessa on kahdeksan palaa -
molemmin puolin päällinen, foliovanu, tavallinen vanu ja vuori, niin leikkasin
samalla kaavalla kaiken kaikkiaan 96 palaa kankaasta tai vanusta. Osa meni
päällekkäin, mutta jälkeenpäin tuntui, että leikkaamiseen meni eniten aikaa.
Musta kangas on vähän paksumpaa kuin lakanakangas. Niistä tuli aika
tymäkät kintaat. Ensimmäisen valmistuttua laitoin sen käteeni siirtelin keittiössä
isoja ja pieniä esineitä. Kyllä niillä ihan hvyin tarttui, joten ompelin valmiiksi
kaikki muutkin.
Kotona on viime joululeivonnoista lähtien ollut käytössä kintaat, joista silloin
poltin peukalon. Kunhan saan kääntöaukon umpeen, niin ei tarvi enää huudella
muille keittiössä hääriville, että varoo peukaloitaan.
Mitenkäs se menikään "suutarin lapsilla ei ole..."
Kun illalla sain viimeisen kintaan käännettyä, ajattelin, että jos olisin pieni, voisin
pujahtaa kintaaseen huilaamaan. Vaikka olisin uunissa, niin ei nahka palaisi,
mutta hiki tulisi.
Insul-Brightia en ollut ennen käyttänyt, enkä patakintaisiin tämän jälkeenkään.
Niissä pitää kääntää ja vääntää työtä moneen kertaan, vanu pölisee enemmän
kuin aiemmin käyttämäni vanut. Illalla rillien sisältä näkyi kaksi tulipunaista
rengasta ja kirvely oli aika hirmuisaa.
Tuo vanu eristää hyvin myös kylmää, joten kesäksi voisin ajatella jonkin
rantakassin tai pyöräilyrepun tekemistä. Pysyisi vesi viileänä. Viime talvena
ajattelin jotakin, joka pitäisi hiihtolenkillä juoman sulana. Ehkä huomenna
käyn käsityömessuilla hakemassa tuota palan lisää. Pitää vaan ommella
hengityssuojaimen ja uimalasien kanssa.
