koinen päivä, pari astetta pakkasta. Kadulla jäätä. Se yllätti heti
alkumetreillä, kun olin lentää ympäri.
Järvi oli jäässä ja joku oli siellä jo polkupyörällä ajoa kokeillutkin.
Parissa paikassa oli reikä, joten kruisailija lienee saanut myös
joitakin ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tai no, kymmenkunta
vuotta ikää ja poika, niin eiköhän tuo ollut silkkaa rehaamisen
iloa. Useammat jäljet menivät reikien yli...
Enäjärvi on yksi Suomen parhaista lintualueista. Rannoilla on lintutorni,
pari lintulavaa, joista toiseen pääsee myös pyörätuolilla ja yksi tarkkailu-
koppi. Kuvaussuunnasta oikealla rannalla on vanha kaatopaikka. Keskellä
häämöttää iso kivi. Sen ympärillä on hyvät surviaistoukka-apajat. Järven
keskisyvyys on vajaa metri. Jos talvella sattuu olemaan lunta, keskellä järveä
on ala-astelaisille kilometrin latu. Koko järven kiertävästä ladusta tulee noin
kolme kilometriä. Takarannalta näyttävä on saari. Sinne pääsee jäitä myöten
eväsretkelle. Kesällähän tuolla ei saa liikkuakaan kuin rantoja pitkin.
Tämä on natura-aluetta. Osa metsästä on kosteaa rytöä. Nuorimmaisten
kanssa vaeltelimme siellä aika usein. Kummitusmetsä. Puut olivat vinksin
vonksin ja hankasivat toisiinsa. Kuului kitinää ja nitinää. Pitkospuiden päälle
kaatuneet puut sahataan poikki, muuten saavat lahota paikoilleen.
Metsässä oli päivälläkin aika pimeää ja auringonvalo teki kirkkaita juovia.
Joskus keksimämme tarinat alkoivat pelottaa niin, että metsästä piti lähteä
pois.
Kesäiltaisin metsä on täynnä riemukasta lintujen laulua. Siellä voisi istua
kuuntelemassa vaikka kuinka pitkään. Nyt kuului vain joitakin yksittäisiä
lyhyitä lauluja. Lintu ei esitellyt itseään enkä tunnistanut muuten.
Laskuojassa oli vettä siltaan asti. Keväisin tässä näkee ahventen parvia.
Riittää linnuille ruoka. Joskus olemme nähneet lapsia kalastamassa
haaveilla sillalta. Kalat uivat suoraan haaviin ja niitä on helppo keräillä.
Kalastus on kielletty.
Talven harmaudessakin voi metsästä löytää kirkkaita värejä.
Tämä oli katkenneen puunpuolikkaan rungolla. Nyt, kun ei ole paljon
muita värejä, tämä loisti pitkälle. Maassakin oli vielä jotakin pyöreälakkeja.
Pakkasten mentyä valunevat limaisiksi mössöiksi sammalikkoon.
Maahan kaatuneen koivun rungolla oli vihreä pahka. Sientä, sammalta...tuo-
hikin oli muuttunut vihreäksi.
Valkoista ei vielä näkynyt kuin joillakin maahan kaatuneilla rungoilla, joita
joku rungonlahottaja oli hitaasti nauttimassa elannokseen. Sieni, home vai
bakteeri? En oikein tunnista näitä. Kaunista samettista pintaa.
Järven rannalla on pätkä pengertä. Sen toisella puolella on kosteikko,
jossa on lähinnä keväisin vettä. Paikotellen ilmassa leijui vahva mädän
haju, vaikka vesi oli jäätynyt. Heinät ja oksat tekivät siihen kiemuraisia
pitsikuvioita. Samantapaisia, mutta värikkäämpiä kankaita saa kaupoista
nyt, kun vaihteeksi ovat isot kuviot muodissa.
