kiva tehdä. Sopivasta kankaasta ne syntyvät nopeasti. Teen noita
niin, että mulla on joku kangas. Taitan sen kaksin kerroin ja piirtelen
vapaalla kädellä täyteen sydämiä. Pitää muistaa jättää väleihin
saumanvarat ja ommellessa kääntöaukko. Jokaisesta tulee erilainen
ja epäsymmetrinen. Jonkun muun mieleen sopii säntilliset, mutta
tykkään enemmän näistä - vähän kolhuisista, kuten elämä.
Violetinsävyiset ja langalla kiedottu ruskea ovat vanhaa satoa. Nuo muut
surauttelin eilen kirjotusta puuvillapalasta. Aiemmin tehdyissä olin kokeillut
helmiäispastaa. Kangas pyöri pitkään laatikossa - ei ollut mitään käyttöä
kiiltävälle. Lopulta kokeilin sitä sydämiin. Minusta tuo sävy on kylmä ja
ajattelin, että niistä tulee jotakin jäätävän rakkauden vertauskuvia. Valmiina
ne näyttivät selvästi kuvitelmia paremmilta. Niissä on tikkauksia tai kirjontaa
kulta- tai hopealangoilla.
Sydämiä piti kokeilla myös huovuttamalla. Marjolta sain muutama vuosi
sitten ohjeet omenoiden huovutukseen. Sama pätee varmaan sydämiin. Ei
mennyt ihan nappiin. Kun otin sydämet pois koneesta, olin laittanut osaan
liian ohuelti villaa ja osa näytti muuten vain tylsiltä. Minusta osa olisi voinut
olla hiukan enemmän huopunutkin. Lisää villaa muutamaan, joitakin uusia,
uudestaan sukkahousuihin ja koneeseen, kunhan muu pyykki olisi puhdasta.
Aika malttamattomana odotin sydämiä koneesta. Pettymys oli aika hirmuisa,
kun vetäisin koneesta kolisevat sukkahousut. Innoissani en ollut huomannut
alentaa lämpötilaa. Muodottomia möykkyjä! Hienot villat pilalla. Itkuhan
siinä pääsi. Sukkahousu ei paikotellen lähtenyt irti kuin repimällä ja
leikkaamalla. Musta näkyi. Lattialle kuoriutui sydänten sijaan kuin jotakin
ihmeötököitä tai toukkia.
Joulu oli tulossa, sydämet piti mennä käsityöläisten myyjäisiin, mutta sainkin
aikaan vain kasan surkeita möykkyjä. Toukkia!!! Se jäi pyörimään ajatuksiin.
Niin näistä alkoi kehittyä tonttukotiloita. Tonttuja ilmaantuu uusia, mutta eihän
joulumuoriparka ole voinut kestää satoja synnytyksiä. Jokin muukin konsti
pitää olla... enpä oikeastaan ole miettinyt, mistä kotilot voisivat tulla. Mutta
ehkä keksin jotain, kun laittelen koneeseen uuden erän kotiloaihioita. Enää
ei tarvi käyttää aikaa sydänten leikkaamiseen vaahtomuovista.
Sukkahousujen repaleista tuli osa kotiloiden kuorta. Kirjoin niitä ristipistoilla,
pykäpistoympyröillä ja ranskalaisilla solmuilla. Lisäilin hapsulankoja
pikkutupsuiksi.
