Kulkureissa kootaan ryhmä, jossa kaikki tekevät jonkun osan työstä.
Olen ollut mukana muutamassa, tilkkutyönä tehtävissä ja
applikaatiokulkureissa.
Työ kiertää listan mukaan aina samassa järjestyksessä. Jokainen
lähettää aloituspalan tai työn pohjan liikkeelle aikataulun mukaan.
Päivän parin heitto ei haittaa, mutta isommasta viivytyksestä on
fiksua sopia seuraavan kanssa.
Työ kasvaa tai pohjapalan tyhjä tila vähenee. Molemmat ovat yhtä
hankalia tai yhtä kivoja jatkettavia. Toisiin tietää heti mitä laittaa ja
toisten kanssa voi olla suuriakin ongelmia, kun päässä on vain tyhjää
jatkon kohdalla. Kuoresta voi paljastua itselle täysin vieraalla väri-
tai kuviomaailmalla toteutettava työ.
Kulkureiden mukana kulkee reissuvihko. Siihen sen liikkeelle
laittanut kirjoittaa toivomansa ohjeet. Muille voi antaa vapaat kädet
tai kirjoittaa/piirtää hyvinkin tarkkaan toiveensa kuvioiden, blokkien
tai värien suhteen. Jokaiselta osallistujalta toivotaan jotakin tekstiä
omasta osuudestaan. Vihkoihin voi liimata tilkkuja, piirtää kuvia,
kirjoittaa runoja ja mietelmiä sekä kertoa omista työtunnelmistaan.
Kun saa takaisin aloittamansa työn, kulkuri on palannut kotiin ja
omistaja voi jatkaa sitä miten parhaaksi näkee.
Neuliaisten kulkurit lähtivät liikkeelle elokuun lopussa ja viimeisen
osuuden postituspäivä on tänään. Meidän kulkureissamme yhteiseksi
asiaksi oli määrätty, että työssä pitää olla vähintään viisi nappia.
Aloituspalani on yhtä kangasta, johon ompelin hiuslaskoksena spiraalin.
Yksi kohta meni reunaan asti ja siihen kiinnitin merkiksi hakaneulan, jonka
lapussa luki "jatka". Siitä kohdasta piti jatkaa reliefipintaa jollakin tavalla
niin, että linja jatkuu yli oma blokin ja päätyy jossakin reunaan, josta
seuraava voi jatkaa. Toivoin, että värimaailma ei villiintyisi liikaa, muuten
kaikki saivat vapaat kädet.
Kansioni kannessa on ensimmäinen Grilon-lankakokeiluni MarLin
värjäämälle kankaalle tikattuna. Sivut ovat pastellisävyisiä kartonkeja ja
voimapaperia. Nyt, aika pitkälle täytettynä, tykkään reissuvihostani aivan
valtavasti. Sen teksteihin palaan vielä varmaan monet kerrat. Vihon loppuun
mahtuu hyvin omat mielialat työn saatuani ja sitä jatkaessa.
Kulkurini palautui. Alussa olin vähän ymmälläni. Mielessäni olin kuvitellut,
että kun kyseessä on spiraali, niin kuvio jatkuu aloituspalan ympärille.
Mutta ei se niin mennytkään. Ihan hyvä näin.
Muutaman minuutin tuijottelun jälkeen keksin miten tuota voisin jatkaa,
kunhan ehdin. Nyt kun olen sitä miettinyt viikonlopun yli, niin on oikein
hyvä, että se on juuri näin.
Vielä. Olin ajatellut vaihtaa värimaailmaa, vaihteeksi pois sinisestä.
Mutta miltä näyttää, mitä väriä minulle valitsivat muut -
enimmäkseen sinistä.
Kulkureiden teemat ja työtavat olivat vaihtelevia. Teimme muun muassa
kalliomaalauksia, kenkiä, sanoja, portteja salaisen puutarhaan ja yötä.
Kulkurit ovat siitäkin kivoja, että vuorossa oleva tekijä voi saada
enemmän inspiraatiota jonkun muun kuin aloittajan tekstistä. Monesti
työ pysyy silti aiheessaan. Osan omista osuuksista unohdin kuvata. Joihinkin
jatkoin toisen tekemää kirjomalla siihen helmiä tai täyttämällä metsäpohjaan
tehdyn viillon kuun valaisemaksi lähteeksi.
Laitan tuohon vielä kuvat tekemästäni portista, kiinni ja avoimena.
