joskus 1930-luvulla. Tämä on ostettu kaupasta. Muistan nähneeni
näitä myös kotitekoisina ja monen kokoisina. Äiti kertoi, että näistä
on ollut jalallisiakin malleja.
Sain tämän sisältöineen perintönä parikymmentä vuotta sitten, "kun olet
tuommoinen ompelija". Tämä oli yksi tädin hyvin tärkeistä esineistä,
vaikka hänen ompelunsa rajoittui lähinnä nappien ja ratkenneiden saumojen
ompeluun.
Äiti on kertonut olleensa vähän kateellinen tuosta ihanuudesta. Hän oli
mielinyt itselleen jotakin yhtä ihanaa ja käytännöllistä.
Lapsena sain valvottuna avata ja sulkea korin silloin tällöin. Sisältöä sain
tutkia, kunhan laitoin kaiken entiselle paikalleen.
Nyt korissa on tädin jäämistöstä tulleet ompelutarvikkeet. Tässä korissa ja
poljettavan Singerin pienessä vetolaatikossa. Ei tehnyt täti tilkkutöitä, ei.
Eikä ehtinyt koskaan nähdä kummityttönsä hamstraamaa ompelutarvike-
varastoa.
Äidiltä sain poikien leikkeihin sekalaisten nappien laatikon. Sieltä olen
pelastanut muutamia aarteita talteen. Niidenkin kotina on nyt tämä
ompelukori.
Korin alimmassa lokerossa on tädin peruja vanha puinen rulla Vaasan
Puuvillan karhulankaa ja ompelulankaa. Muovirullat ovat uudempia,
mutta niilläkin täytyy olla ikää jo liki neljännesvuosisata. Silmäneuloja
on mustaan paperiin käärittynä ja uudempaa hankintaa muovipakkauksessa.
Tädin ompelukone oli hänen äitinsä vanha ja kuvassa näkyvä laiha
metallinen puola oli sen vetolaatikossa ja on kuulunut jo heidän
edelliseen koneeseensa ja oli "hyvin vanha" jo silloin. Lapsena hypistelin
sitä monet kerrat. Muistan jo silloin, että siinä olevaa neulaa piti varoa.
En tiedä, olisiko edelleen sama.
Neulatyynyn olen ommellut tädilleni jouluksi 1957. Muistan kinanneeni
äidin kanssa siitä, jaksanko tehdä näin ison työn vai en. Olen ensin
harsinut saumanvaran nurjalle, langat ovat vielä paikoillaan. Sydänpalojen
reunassa on pykäpistot ja niiden reunoista olen ommellut palat yhteen.
Neulatyyny oli hirmuisen likainen ja pesin sen. Täytteenä oli pieniä
kangaspaloja ja jostakin lähti väriä.
Vasemman puolen lokerossa langat ovat viime vuoden hankintojani
porilaisesta Nuikkisen kangaskaupasta. Perheellä on ollut kauppaa
vuodesta 1948. Nyt sitä jatkaa jo kolmas sukupolvi. Muutossa entisen
kaupan ullakolta löytyi avaamattomina vanhoja lankalaatikoita: mustaa
ja valkoista puuvillalankaa puurullissa ja paljon silkkilankoja.
Napeissa on muutamia päällystettyjä takkien ja leninkien nappeja ja
monenlaisia muita. Takeissa on käytetty ennen paljon isoja nappeja.
Nyt isot napit ovat vaihteeksi olleet muotia ja niissä on ollut kirkkaita
värejä. Kallein nykynapeista osui silmiini Raisiossa. Ne olivat
spiraalikuvioisia ja maksoivat 12 euroa kappaleelta.
Vanhoissa päällystetyissä napeissa on jonkinlaista nyörikudosta pinnassa.
Leninkien ja puseroiden napit ovat pääosin samasta kankaasta vaatteen
kanssa.
Olen yhteen puserooni rakentanut napit puserokankaalla päällystetyistä
puuhelmistä ja jotkut toiset tein jonkun litteän askarteluakupasta ostetun
puisen päälle. Mutta siitä on jo aikaa.
Korissa oikealla ylhäällä on miesten takeissa olleita nappeja. Pienet
helminapit olivat mamman mustikansinisessä leningissä. Muistan, kun
istuin mamman sylissä, avasin ja suljin muutamaa ylintä nappia ja juteltiin
samalla niitä näitä. Nappeja oli vyötärölle asti, mutta ei ollut sopivaa
avata niitä kuin niin pitkälle, että aluspaita olisi alkanut näkyä.
Napit olivat kalliita jo aiemminkin. Joitakin malleja sai maallakin
lähikaupasta, mutta monesti niitä haettiin kaupunkireissuilla.
Jos nappi halkesi niin, että sen pystyi vielä hyvin ompelemaan
kiinni, niin senhän saattoi korjata vaikka liimalla. Joitakin
muovinappeja sai yhdistettyä myös kuumentamalla lohjenneen
osan reunoja ja sitten painamalla vikkelästi palaset yhteen.
Lopputulos oli muotopuoli tai tummunut, mutta arkivaattees-
sahan tuo vielä menetteli.
Korissa oli monenlaisia metallisolkia, hakasia ja neppareita. Osa niistä
oli ruosteisia. Parissa soljessa oli kaksi hyvin terävää piikkiä - ei tarvinnut
tehdä kankaaseen punospistoreikiä.
Nämä ovat kaikki liiveistä. Toisilla säädettiin sukkanauohjen nauhojen
pituutta ja toisilla sukat pysyivät ylhäällä. Näinkin pieniin ja piilossa pidettäviin
osiin on laitettu koristeellisia osia. Joskus syksyllä, kun koitti venyttää
villahousaikaa vielä vähän myöhemmäksi, soljet tuntuivat ikävän kylmiltä
reisiä vasten. Sen mallin liivit olivat lapsuuteni alusvaatteita.
