pohja on nyt valmistunut.
Näytelmässäkin oli kaunis loppu, joten en tähänkään jättänyt muuta
synkkää kuin värin. Tummempaa osaa kiertää spiraali (taas kerran)
ja siinä on keskeltä alkaen yhtenä pötkönä Tango Desireen sanat.
Monesti näissä tikkauksissa ei mene tila ja sanat tasan, mutta tässä
osui ihan kohdalleen.
Kun yö on kuulas, silkinmusta
ilma täynnä onnen odotusta...
...Taas kaivatulle
saan kohta laulaa hiljaa.
Luoksesi tyttö pieni
taas tähdet ohjaa tieni.
Kun nukkuu rauhassa maa,
voi lyhdyn nyt jo sammuttaa!
Julia, Juliassa elämässä oli suurta rakkautta, mutta myös suuria
solmuja, joita äiti osannut puhua auki. Tämän työn solmut ovat
reunuksessa. Siihen oli vaikea löytää sopivaa kangasta. Violetti
on mulle epäväri - en tykkää isona enkä pienenä pintana, mutta
olen nyt yrittänyt käyttää, että oppisin hyväksymään sen. Olin
jo luopunut toivosta ja mietin värjäilyn aloittelua. Sitten muistin tuon
Minnan kanssa vaihtamani kankaan. Siitä löytyi samoja sävyjä kuin
isossa palassa eikä se tehnyt työtä enää synkemmäksi.
Solmukuvio tuli kuin tilattuna. Se oli lehdessä muutama päivä
teatterikäyntimme jälkeen. Piirtelin vähän yksinkertaistaen viikinki-
veneen kaiverruksia reunaan ja tikkailin. Reunuksen sisäreunaan olin
ajatellut ommella tiheään nappeja, mutta tänä aamuna, kun asettelin
niitä siihen, niin tuntuivat olevan liikaa.
