Ylemmät on Tuijalta, alemmat Ritvalta.
Kiitos!
Ne, joilla oli mukana omiaan levittelivät niitä kaikkien katsottaviksi.
Toinen toistaan hienompia. Kun nämä kaikki maaliskuussa ovat
valmiina, niin olemme tehneet yli 300 vitosta.
Omilleni olen miettinyt jonkinlaista sijoittamista valmiiseen kirjaan,
sekä tuumaset että vitoset. Pari kirjaa olen hakenut divarista ja pari
olen näitä varten saanut muuten. Eilinen suunnitelma juuttui siihen,
että aloin lukea kirjan runoja. Ensin luin ne ja sitten aloin miettiä, josko
niistä jotkut voisin jättää näkyviin osittain tai kokonaan. Hautumaan
jäi vielä. Enkä olisi eilen ehtinyt aloittakaan, kunhan syötin alitajuntaa.
Mulle on tosi vaikeaa alkaa repiä kirjasta paloja pois. Lapsena
opetettiin, että kirja on tärkeä ja sitä pitää kohdella kunnioittavasti.
Vaikka niitä nyt painetaan tuhansittain eikä yksi kirja enää ole kovin
ainutkertainen, niin kirjan repiminen tuntuu pahalta. Olen katsonut
jotain valmiita altsupohjiakin tai vastaavia, mutta ne tuntuvat jotenkin
persoonattomilta. Tyhjiäkin kirjoja on, mutta ne tuntuvat autioilta.
Kirjoitetulla kirjalla on sielu. Mulla on nyt neljä "pikkusielua", joista
kaksi olen lukenut ja yhtä selaillut monet kerrat (pitäjänkirja Punka-
laitumesta) enkä silti ole päässyt alkuun.
Yhden kirjan ostin kirpparilta ja aikaa kului. Hyllyssä ei yksikään
tuntunut olevan niin mitätön, että sen voisi ostaa altsukäyttöön.
Kassalla kerroin myyjälle, mihin kirjaa tarviin ja miten vaikea oli
löytää joku luettavaksi sopimaton kirja enkä ollut asiasta ollenkaan
varma...jollekin muulle se voisi olla tärkeä kirja. Myyjäpoika
oli huomannut, että olin valinnut pitkään. Kun olin jo voittanut itseni,
niin hän tuplasi voittoni ja antoi kirjan puoleen hintaan.
***
Lopultakin on omiakin vitosia lähtenyt liikkeelle. Viikonlopun
emännälle tein kiitoskortiksi kirjanmerkin ja laitoin samalla
tokat vitoseni postiin.
Merkissä on tilkkusilppuja ja päällä ohut valkoinen kuitupaperi. Kuvassa
kuitu näkyy enemmän kuin oikeasti. Sydämet on pieniä huopaisia joulu-
koristeita.
Vitoset on samasta kankaasta kuin kirjanmerkin pohja. Vasemman-
puoleisessa on sipulipussin sulkijametalli ja sen ympärillä vähän pussia.
Toisen tilkuissa on konekirjontakukkia ja tuo reikäjuttu on sitä mitä jää
jälelle, kun tehdään paljetteja.
Sinisestä kirjanmerkistä tuli kortti syntymäpäiväksi ja punaisesta
ystävänpäiväksi. Punaisessa on tilkkujen päällä tylliä. Tuo musta
klomppi on jostakin romulaatikosta. Liekö jostakin korusta.
Tilkut listan Sadulle lähti synttärivaihdossa kirjanmerkki ja
kangaskortti, jonka lintu on taiteltu pitsipala.
***
Kun en muutamaan päivään voinut päivittää, taustakuva on
häipynyt jonnekin. Ainakaan sitä ei näy kotikoneella. Ehkä
tämäkin liittyy jotenkin operaattorin vaihtoon, pitänee selvittää.
