Eilen tuli tilkut listan ihastuttavat lumiukot. Iloisia veitikoita.
Yksi oli matkalla päässyt sulamaan, tuli vain vaatteet ja tässä
kuvassa (alarivi, toinen vasemmalta) näyttää olevan nurin koko
blokki.
Tässä on yksi vaihtoon tekemistäni ukoista. Kun enimmäkseen
sataa vettä, niin ukko on teräväpäinen, että vesi valuisi nopeasti
alas eikä viipyilisi sulattamassa lumimakkaroita.
Minullahan kävi tässä niin, että oli kaikkea kiirettä ja väliin vähän
lorvimista. Yhtenä päivänä tein kaikki lupaamani pienet asiat ja
vaihdot valmiiksi ja huokaisin helpotuksesta, etten ole ilmoittautunut
enempiin.
Lumiukoista oli ekat saapumisviestit listalla ja uteliaisuuttani kävin
kurkkaamassa, moniko siihen on osallistunut. Sillä hetkellä tuntui,
että hirveän moni. Huomasin nimittäin, että nimeni oli osallistujien
joukossa. Olin täydellisesti unohtanut koko vaihdon. Lähdin
samantien koneelle ja aloin ommella. Tein siltä istumalta pikamallilla
puolet ukoista.
Vasta seuraavana päivänä uskaltauduin katsomaan viimeisen
postituspäivän. Ei ollutkaan kiirettä.
Valitsin taustalle "lumisadekankaan" ja toisen pohjasävyltään
samanlaisen, jossa oli pieniä lyhteitä. Loppuivat vähän kesken.
Pariin blokkiin tuli liki samansävyistä sinistä ruusukangasta. Näin
sateisena talvena ukot voivat hyvin olla ruususatessakin! Omaan
blokkiin tausta tuli pienemmistä paloista. Ukkoja oliis vielä pari,
mutta tausta pitää kerätä aika silpusta tai sitten vaihtaa väriä.
Isä on aina sanonut, että joka seurassa on ja pitää olla yksi poikkeava,
samaa sanoi aikanaan taidekoulussa grafiikan opettaja - tehkää
sarjoja, mutta laittakaa joukkoon yksi erilainen herättämään mielen-
kiintoa. Lumiukkosarjaan tuli nyt kaksi erilaista - sulanut ukko
ja nämä suipot.
Ukot ovat kaikki vähän erikokoisia ja kenollaan eri suuntiin.
*****
Posti on tuonut myös Neuliaisten vitosvaidossa pari uutta pientä
tilkkutyötä. Nämä ovat Merjalta. Viime viikolla hain vanhoja metalli-
nappeja, kun halusin laittaa talteen. Ihan kuin Merja olisi lukenut
ajatukseni :)
