kaukana omasta värimaailmastani. Spiraaleita olimme yhden
päivän miettineet ja kokeilleet ja siitä jäi ikään kuin kotitehtävä
meille molemmille. Se olikin viimeinen kerta, kun näimme. Kohtalo
puuttui peliin ja Hilkka nukkui yllättäen pois.
Vuosia koetin saada kangaspalan muotoutumaan työksi.
Turhaan. Lopulta tein siitä vanulla täytetyn spiraalin. Jatkoa
suunnittelin Hilkalle tärkeistä asioista, mutta en päässyt tekemisen
alkuun. Oikeaan reunaan mietin autonrenkaiden kuvioista sashiko-
tikkausta – Hilkka rakasti autoilua. Alareunaan Hilkan lempimekon
tyyliä ja sen väriä, sinistä. Oikeaan alakulmaan halusin mustan ja
sinisten ruudutusta applikoimalla. Se jäi hilkan viimeisimmäksi
lempitekniikaksi.
Vanuspiraalin välissä on tikkauksena pätkä suoraa ommelta ja
siksakia vuorotellen ja kulmissa mukaeltua kuviota vanhasta
rukinlavasta. Hilkka kiersi opiskeluaikoinaan taloissa keräämässä
tietoa vanhoista kotien esineistä.
Ruutublokit teimme Neuliaisten kanssa syksyllä 2004, kun t
apasimme meillä. Jokainen toi kolme erilaista 25 palan tilkkusarjaa
ja ruudutettua liimakuitukangasta. Yhdet palat leikattiin itselle
leikkauspäivän mielivärien mukaan. Kaksi muuta sarjaa oli
keskenään samanlaiset. Niistä toinen sommiteltiin itselle ja
toisen sommitteli joku muu. Lisäksi olin leikannut kaikille palat,
joissa oli 23 samanlaista ja kaksi erilaista tilkkua.
Palat silitettiin liimakankaalle ja kotitehtäväksi jäi ommella ne
yhteen ja tehdä niistä työ, jossa on käytetty kaikki meillä silitetyt
blokit.
Tämänkin ilmoitin UFOihin, vaikka en uskonut keksiväni siitä
mitään. Heitin palat ompeluhuoneen lattialle spiraalin viereen
odottamaan inspiraatiota. Siihen ne kaksi jatkoltaan mykkää
jäivät lojumaan, kun lähdin laittamaan ruokaa. Kummastakin
suunnitelmat tukehtuivat aina, kun piti oikeasti yrittää saada niitä
edistymään.
Parin tunnin kuluttua tulin takaisin ompeluhuoneeseen. Mitä ihmettä!
Lattialla makoilevat kahden eri työn blokit olivat tehneet liiton
keskenään. Halusivat samaan työhön, ei puhettakaan enää mistään
muusta. Olivat niin innokkaita, ettei niitä ihan kaksin voinut yhteen
päästää, piti ommella vielä esiliina mukaan.
Ompelu edistyi vikkelään ja samalla mietin työlle nimeä. Palat liittyivät
kahteen tilkkukiltaan ja lisänä oli vielä taidegraafikot, kun sieltä sain
joskus noita räteiksi tulleita takkipaloja (liian imukyvytöntä sinne).
Yhden niistä käytin spiraalin pohjapalaksi. Grafiikan jouduin
lopettamaan allergisoitumisen vuoksi, tilkkuilu jatkuu.
Olin ommellut spiraaliin nappeja ja helmiä. Olisin halunnut tikata
spiraaliin jotakin tekstiä, mutta vanun pullistaman nauhan kanssa
siinä olisi mennyt hermot. Niinpä sitten jatkoin vain spiraalia keskeltä
pienellä tekstin pätkällä. Siitäkin jäi yksi sana pois.
Ystävyydelle ei ole lujempia siteitä kuin yhteiset suunnitelmat ja
yhteiset toiveet.(Cicero)
Mikä yhteistä voisin löytää näille kolmelle ryhmälle ja sille mitä tässä
tilkkutyössä on? Joka ryhmässä on yksi tai useampi, jolle on tärkeää
runot ja mietelauseet.
Niin tästä tuli Ajatusten keräilijä. Työn koko on 74x69 cm.
Alareunan blokit
Tämä on muunnelma häränsilmäblokista. Neliöpalan päälle applikoin
ympyrän, leikkasin nurjalta ylimääräiset pois ja applikoin ympyrän
päälle toisen vähän pienemmän ja taas takaa ylimääräiset pois.
Ompelin neljä vähän erilaista blokkia.
Leikkasin kaikki halki kahteen suuntaan kulmasta kulmaan. Järjestelin
palat uudelleen ja ompelin blokeiksi.
