Böö vai kenties apua. Mies heitti jalat pöydälle ja näin sukan pohjan.
Parsiminenkaan ei taitaisi auttaa, kantapääkin oli samassa jamassa.
Kynnyslistassa nousee naula esiin. Luultavasti tuolla repaleella on
osuttu siihen jokunen kerta, kun reikien ympäristö ei näyttänyt
kuluneelta. Siinä vaiheessa, kun sanoo "oho", voisi tarkistaa onko
lanka poikki, pienen reiän viitsii parsia. Voisi hakea vasaran ja
nakutella naulan kiinni. Sama naula aina. Ja niin kynnyksen reunassa,
ettei uskoisi siihen jalan osuvan.
Sukissa on nyt uudet terät ja naula on taas siellä missä pitääkin.



Poikakin sai vanhoihin varsiin uudet terät ja itselleni tein raitasukat.
Kaikissa näissä on seitsemää veljestä. Miesten sukat päättelin tänään.
Omia olen käyttänyt ja ne alkoivat nyppyyntyä heti. Näyttävät aika
takkuturkeilta. Toivottavasti nuo yksiväriset on parempilaatuista erää.
Jämälangoista olen kutonut pikkusukkia punaisen ristin kampanjaan.
Punaisia valmistui hiljattain kahdet ja ennestään oli muutama pari.

Blogeissa näkyy kauniita pitsisukkia, tekisi mieli kokeilla semmoisten
neulomista. Teen näitä teeveetä katsoessa, pitsisiin pitäisi keskittyä
enemmän.

Terät - meillä sanottiin käytäväiset. Opparissa kirjoitin aineeseen
käytäväiset ja palautuksessa siinä oli varmaan koko kouluajan
aineiden paksuin punainen viiva alla ja opettajan terävät terveiset
murteen käytöstä muualla kuin vapaa-ajalla. Opettaja sanoi tuolla
sanalla numeron laskeneen yhdellä. Epäoikeudenmukaista!
Terät - mitkä ihmeen terät? Miesten saappaissa oli nahkavarret ja
kumiterät. En ollut ikinä kuullutkaan, että sukissakin. Jätti ikuisen 
jäljen. Sana ja viiva on vieläkin helppo palauttaa kuvana mieleen.