Vanha koira oppii istumaan ja tekemään kollaasin.
Tuon toissavuotisen amarylliksen halusin viime jouluksi kukittaa
uudelleen. Sen alkuvalmistelut oli hiukan myöhässä, mutta uusi
vuosikin olisi käynyt hyvin, jouluna on muitakin kukkia. Kastelin
sen, tein vanhasta kalenterista sille hatun ja jäin odotelemaan.
Jouluksi ei tapahtunut mitään. Kokeilin, että sipuli oli edelleen kova.
Kastelin ja jatkoin odottelua. Unohdin koko kukan. Pääsiäisenä
kurkkasin hatun alle. Pienikään vihreä ei pilkistänyt sipulista. Maho!
Kastelin ja sanoin, että "odotahan, kesällä vien sut pihalle matojen
popsittavaksi"! Toissa viikolla huomasin, että hattu keikkuu korkealla.
Kukka pääsi keittiöön, kun siellä ehdin katsella sitä useimmin. Nyt
siinä on auki kolme kukkaa ja neljäs on vielä tulossa.
Se on saanut anteeksi talviunensa. Auringossa siinä sävyjäkin on
paljon enemmän kuin talven pimeydessä.
