iso parvi, lokkeja, tukka- ja punasotkia, merimetsoja. Isokoskelo-
pariskunta ui rantaan aika lähelle meitä.
Minä kuljeskelin nyt enemmän tutkimassa kivenkoloja, kun
niistä pilkistää yhtä sun toista vihreää. Kiven pinta kiinnostaa myös,
paljon vivahteita ja pieniä muotoja. Jäkälistä ja sammaleista olisi
mukava oppia muutakin kuin nuo yleisnimitykset. Googlaamalla löy-
sinkin jo jonkin sammalkuvaston.
Mutainen levä oli täyttänyt kivien välejä, kuivunut ja repeillyt. Siinä
oli melko aavemaisia muotoja.
Kallossa voi tarkkailla lintuja ja se on myös yksi Suomen myrsky-
bongauspaikoista. Kovilla tuulilla paikalliset ajavat rantaan. Jos on
pimeää auton valot suunnataan merelle. Laakeaa kallioita on paljon,
vesi on hionut ne sileiksi, joten auringonottopaikkanakin se on aika
suosittu.
Kotiin mutkittelimme Yyterin, Fatijärven ja Kaanaan kautta. Tällä
pyöräilykaudella seuraavalla lenkillä menee 200 kilsaa puhki. Päi-
vällä ajattelin ajaa mutkan kautta kauppaan, mutta tuuli oli kylmä
enkä ollut ottanut hanskoja mukaan.
