tähän omaan esittelyyn virisi, kun pari viikkoa sitten joku rannalla
tarkkailija epäili, etten pärjäisi melonta-asulla mallikisoissa. Ehkä
en. Ei voi tietää, en käynyt kisoissa!
Aikaisin keväällä voi ilma olla lämmin, mutta vesi hohkaa kylmää
ja kanootissahan istutaan vesirajassa. Alta päin hohkavaa kylmyyttä
vastaan pitää suojautua. Tuulta vastaan voi etsiytyä suojaisemmalle
puolelle vettä. Kanootti ei tarvitse syvää vettä, joten venereiteillä ei
tarvitse pysyä.
Aikaisin keväällä on kanootin istuimella vielä solumuovialusta.
Eväät pysyy kuivina kanootin säiliössä. Kameroille ja kännyköille on
vedenpitäviä pusseja.
Kylminä päivinä alimmaisena on urheilukerrasto, joka siirtää
kosteuden pois iholta. Kosteutta tulee hikoillessa, aalloista ja melan
roiskeista. Seuraava kerros mulla on fleeceä ja miehellä villaa. Omani
kosteuden imukyvystä en tiedä, en ole sen kanssa palellut. Villa imee
painonsa verran kosteutta ja on märkänäkin lämmin. Fleece kuivuu
nopeammin ja alkaa haista hielle. Villa tuulettuu kuivuessaan. Pesin
oman villakerrastoni vahingossa liian kuumalla ja sain siitä harmikseni
hyvää patalappujen täytettä.
Mulla on viileillä tuulipuku tai ainakin sen housut. Rannalle noustessa
ne pitää tuulta. Miehellä on vanhat keinokuituiset gollegehousut, kuivuu
nopeasti ja niiden alle mahtuu helposti lisävaatekerroksia ja lahkeet on
voinut surutta leikata pienen kahluun kestävään mittaan.
Ainakin viileällä takki pitää olla vedenpitävä. Mulla on usein sadetakki,
kun se on kevyempi kuin tuulipuvun takki. Aallokossa vesi roiskuu ja
valuu hihansuista peremmälle jos ei ole kunnon hanskoja. Joskus käytän
takin hihansuun alla yösiteitä. Pitävät hyvin kosteuden loitolla. Jostakin
syystä tämä kelpo konsti ei ole meidän miesväessä saavuttanut minkään-
laista suosiota.
Kelluntaliivit on painon mukaan.
Tuo "mekko" on aukkopeite. Se venytetään kanootin istuma-aukon
ympärille. Aallot heittelevät siihen vettä ja toisinaan vähän muutakin.
Minulla on joskus kulkenut joitakin kilometrejä jäniksenä pieni kala.
Kovassa aallokossa en onnistunut heti huitasemaan sitä takaisin veteen,
joten se taisi eksyä parvestaan. Muita vapaa-matkustajia on myös
silloin tällöin: kärpäsiä, perhosia, koppiksia, amppareita. Melojia
tutkivan paarman takia yhdet isännän rillit makaavat Joutsijärven
pohjassa ellei joku ole onkinut sieltä rillipäistä kalaa. Sen jälkeen meille
hankittiin rillikannakkeita. Tuommoisia kelluvia olemme onnistuneet
löytämään vain yhdet. Muissa on vain rilleihin kiinnitettävä nauha.
Veteen pudottuaan ne ei kellu. Mulla on joskus ollut aniliininpunainen
kelluva avaimenperämötikkä nauhassani. Olen koittanut tehdä
muutamia virityksiä solumuovista, mutta eivät ole olleet kovin käteviä.
Pää kannattaa suojata auringolta ja tuulelta. Miehen lippis on joku
työmatkalta saatu Pietarin ja Suomen vesiyhteistyökorruptiolippis,
josta on lippa leikattu pois. Mulla on usein huivi - jos alkaa tuulla, sen
voi sitoa hollywood-tyyliin, kiepautus leuan alta ja solmu niskaan.
Sulkeutuu tuulen reitti läpi pään ja niskakin psyy lämpimänä.
Kylmällä käsissä on neoprenhanskat. Paitsi kylmältä, ne suojaavat
myös kemikaaleilta, joten nuo voivat voi monissa vesissä olla ihan
tarpeenkin. Mulla on alla vielä ohuet puuvillahanskat.
Jaloissa on neoprentossut. Jalat kastuvat - paitsi laiturilta lähtiessä -
ja noissa ne pysyvät lämpiminä. Mä kiskon vielä alimman kerraston
lahkeet tossujen reunan sisään, että pysyy nilkat lämpiminä. Jos meloo
pidempään, niin välillä tekee mieli rantautua. Pitää päästä tarpeilleen.
Pitkille matkoille on jotain virtseankeruusysteemejä, mutta ei olla
kokeiltu.
Tossujen pohjan läpi tuntuvat kivet ja kävyt, mutta rannalle poiketessa
pieni jalkahieronta on monesti ihan tarpeellista. Kanootissa ei pääse
vaihtamaan asentoa. Kun on pari kolme tuntia istunut ahtaasti, niin
jalkautuminen vähän kangertelee. Kävely, venyttely ja hyppiminen
kierrättävät verta. Kesäisin on mukava pulahtaa uimaankin ja yöretkillä
iltauinti korvaa suihkun.
