Kuistilla kasvaa yrttitarha. Yleensä koitan laittaa sinne jonkin kesä-
kukankin, mutta enimmäkseen siellä on vihreää. Helteisinä kesinä monet
kukat palavat karrelle tai joku itikka syö ne, samoin yrtit. Kun niitä
syödään
Keväällä aloin tehdä seinälle kukkatilkkutyötä, kun vapun kuohuviini-
pullosta jäi sopivaa rekvisiittaa. Kesken jäi, kun tuo koko työn alku-
voimana ollut rautalanka hävisi jonnekin kangaspinoon.
Eilen liitin työn osat yhteen. Olin niitä kiinnittänyt ilmoitustaululle
sitä mukaa, kun löytyivät tai valmistuivat.

Kukan tein erikseen purkulangasta pohjakankaan päälle. Kuopus röhnöttää
sohvalla neulepeiton alla aina, kun katselee telkkaria. Hän valitteli,
että peitosta menee jalka läpi. Neulekaitaleita yhdistävän virkkauksen
lanka oli kulunut poikki ja lähtenyt purkautumaan. Uusin sen ja pari
muuta, jotka olisivat olleet kohta samassa tilassa. Keräsin lankoja
roskiin - myttynä ne näyttivät kivalta.
Piirsin liimaharsolle kukan, leikkasin irti, silitin pohjakankaalle ja
laitoin siihen purkulangat. Silitin kiinni sen verran, kun ottivat ja
laitoin ompelun ajaksi päälle solvy-kalvon. Tikkasin ja pesin kalvon pois.
Kukan keskiosan veistelin taannoin huovuttamastani patalapusta, josta
tuli täydellisen epäonnistunut suoritus. Taas kerran olisi kannattanut
lukea edes joku ohje ennenkuin aloittaa. Mutta ei nin sutta, etteikö
siitä olisi johonkin. Olen veistellyt siitä monta palaa eri tarkoituksiin.
Reunimmaiset hapsut ovat reunuksena kiertävää vinokanttia ja muuta nyöriksi
ompelemiani vinokantteja.