Leirintäalueen lähellä on kalastusmuseo. Olimme iltakävelyllä ja silloin
se oli kiinni. Pari piharakennusta, museon kuistilla puisilla nauloilla
kasattu pöytä, tiinu ja vähän muita esineitä. katoksessa oli iso kalastus-
paatti. Se ei ollut kovin hyvässä hoidossa. Haavat kasvoivat jo aika
isoina molemmin puolin paattia.
Merikarvialla asuva tuttava kehuu usein, miten tienvarret ovat täynnä
kauniita kukkia, kunhan vain niitä ymmärtää katsoa. Aika monia ei
tunnista ja aika monet ovat niin vaatimattomia, ettei niitä autosta kat-
sellen ehdi havaita.
Ojanvarsilla on nyt paljon niittyleinikkejä ja koiranputkia. Niittysuola-
heinä hehkuu punaisena. Tuossa sen alla kasvaa nurmitädykettä ja
jotain valkoista, joka ei kuvassa näy hyvin ja jota en kuvatessa nähnyt,
vaikka polvistuin noiden edessä.
Metsän puolelle hypätessä näimme kuusessa tummaluppoa. Metsän-
pohja oli aika kosteaa, koska siinä kasvoi ja kukki paljon suopursuja
Puolukat kukkivat.
Lauantaina myöhään joku toi verkot mökin kohdalle rannan tuntumaan.
Aamulla hän kävi kokemassa ne. Kalaa näytti tulevan jonkin verran.
Lokit koittivat tietenkin myös saada helppoja suupaloja, mutta aamu-
kahvia lipitellessämme, emme huomanneet, että sitä olisi heille hellinnyt.
Herätessämme taivas oli paksussa pilvessä. Hetken mietimme josko
unohdetaan melonta ja käydäänkin tutkimassa ympäristöä maissa. Ilma
näytti kirkastuvan hissukseen ja lähdimme vielä vesille. Kaiken
kaikkiaan emloimme viikonlopun aikan noin 35 kilometriä. Enemmän
olisi ehtinyt, mutta jäimme monet kerrat seuraamaan lintuja, pilviä
tai kasveja.
Taivaan värit vaihtelivat sinisestä ja valkoisesta tummaan harmaaseen.
Vesi oli melkein tyyni ja sen pinnassa näkyi upeita heijastuksia.
Parin saaren välissä näimme majavan uimassa. Kaivoin kameran
esille. Se ui kaislikkoon, mutta saattoihina se jäädä pälyilemään näkö-
sälle. Kun saavuimme niille main, missä olimme sen nähneet, se
läiskäytti hännällään vettä ihan kanootin vieressä, mutta eri puolella,
mistä sitä yritimme nähdä. Aika mäjäys.
Pikkusaaren kivkkojen välit olivat täynnä ketohanhikkeja.
Kotimatkalla piti poiketa vähän ennen Ahlaista Haapalaisen kaupassa
jätskillä, mutta siellä vaikutti aika autiolta. Ovessa oli joku puhelin-
numero, josta olisi voinut soittaa myyjän paikalle, mutta ei me pelkän
jätskin takia.
Kaupasta on kuulunut paljon juttuja ja ajattelimme kerrankin poiketa
katsomassa. Siellä voi tankata veneen ja itsensä. Kaupan kuistilla
voi istua vaikka keinuttelemaan. Koristellinen keinu, en kokeillut
miltä se tuntuisi istua.
Kaupan pihassa oli myös wc ja käsien pesupaikka.
