Viime viikkoon mahtui paljon säpinää. Alkuviikon jälkeen ei pitänyt
olla paljon mitään, mutta eihän se aina niin käy. Yksi tunnin parin
talkoorupeama venyi paljon pidemmäksi ja kun sen jälkeen kiiruhdin
kotiin ulkoiluttamaan esikoisen koiraa, niin melkeinhän se päivä oli
siinä. Lenkille tuli vielä muutaman kilometrin huonon omantunnon-
lisä, vaikka onhan Oona päivät yksinään kotonakin.
Tiistaina olin kuuntelemassa Suomi-Areenan ruokakeskustelun.
Keskusteluja on paljon ja monia mielenkiintoiselta kuulostavia,
mutta nyt ehdin käydä vain tuon yhden.
Piipahdin jazz-kadulla ja ostin uudet ankkakengät - ei kauniita,
mutta hyvät jalassa. Paitojakin katselin, kun pari vuotta on
jazz-paidoissa ollut mulle sietämättämättömät kuvat. Nyt näytti
hyviltä. Samantyyppistä koukeroa oli norjalaisissa postimerkeissä
viime vuonna, liekö sama tekijä (suomalainen). Paidoissa oli yhtä
lukuunottamatta makkarankiristysleikkaus, joten se yksi malli jäi
hautumaan. Kävin kolmena päivänä sitä katsomassa, mutta jätin
lopulta ostamatta, kun sitä oli vain mustana.
Iltapäivä meni tupareissa ja sitten olikin taas kiire, ulkoiluseura
odotti kotona jalat ristissä.
Keskiviikkona oli Porin kaupungin asukkailleen tarjoama 450 vuotis-
konsertti. Ensin piti mennä vain hiukan pasteerailemaan Tapani
Rinteen soiton ajaksi, mutta lopulta olimme siellä hyvissä ajoin ja
istuimme kuuntelemassa koko konsertin. Konsertin kävijöitä oli noin
40 000.
Pori Sinfoniettan kapellimestarina oli Jukka Iisakkila soitti ja
solisteina oli porilaislähtöisiä muusikoita. Kahta lukuunottamatta
kaikki nimet olivat mulle tuttuja, mutta kaikkia en tiedä kuulleeni.
Jarkko Eve. Rainer Friman, laulaa varmaan ihan hyvin, tuttu nuoruuden
tanssilavoilta. Kirjoittaa kolumneja paikallislehteen. Hyviä, ne lue
aina.
Eino Grön, laulaa komeasti ja on tuttu tanssilavoilta. Reposaaren
lahja Kalifornialle.
Olli Lindholm, aloittaessaan tuttu vain nimenä, mutta Sinfonietan
kanssa laulu kuulosti komealta. Jari Perkiömäki, tätä kuunnellessa
tuli mieleen, että jatsia voisi kuunnelle useamminkin sinfonia-
orkesterin kanssa. Mari Rantasila, Raidin tunnusmelodia soi kauniisti.
Tapani Rinne, tätä meillä kuunnellaan paljon, nyt ekaa kertaa ison
orkesterin kanssa.
Antti Sarpila, Elonkorjuu, Nuoret Vihaiset Miehet, Jussi Hakulinen.
Simo Silmu, meidän kylän poika. Ekan kerran kuulin häntä ihan koti-
ovella. Olimme juuri muuttaneet Poriin, liimasimme lattiaan muovi-
mattoa ja ovikello alkoi soida. Nuutinpäivä. Me ei täällä kulkeivista
pukeista tiedetty ennalta mitään eikä ollut osattu siihen varautua.
Availimme ovea niin kauan, kun kolikoita riitti. Yksi kolmikko lauloi
erottui joukosta - reipasta alulua ja hanurisäestys. Myöhemmin samoja
poikia kuuli ala-asteen juhlissa ja silloin nimikin selvisi. Muutamaa
vuotta myöhemmin olimme myös poikien ensimmäisellä keikalla pien-
kiinteistöyhdistyksen rantariehassa. Bändin kamat tulivat paikalle
traktorilla, rannassa peräkärryn reunat laskettiin alas ja siitä tuli
esiintymislava. Esiintymisen jälkeen joku sanoi, että näistä pojista
kuullaan vielä. Livenä kuulin seuraavan kerran vasta viime viikolla.
Seppo Tyni, kitarajatsia sinfoniaorkesterin kanssa. Olisin tahtonut
lisää!
Jorma Uotinen ja oma bändi. Olin yhden laulun kuullut joskus
telkkarissa - ei vakuuttanut. Mutta nyt kuulosti upealta.
Pori Jazz All Stars, yllätysvieraana Ted Curson, joka on tainnut
käydä kaikki Pori Jazzit.
Danny, ihan ok. Ystävättäreni suosikki ja sen vuoksi olen käynyt
monet Dannyn showt katsomassa ja kokemassa, mutta en ole koskaan
erityisemmin tykännyt. Musiikkia paremmin on jäänyt mieleen yhden
shown uusi esiintyjä, Kirka - sekin alussa enemmän sen vuoksi, että
oli niin laiha. Ja kerran päätimme yhden ystävättären kanssa käydä
katsomassa Turhapuroleffan, kun niistä niin puhuttiin. En muista mikä,
en kuitenkaan tykännyt siitä. Danny ja poikansa olivat yhtä aikaa
lippujonossa.
Pertti Neumann, en paljon odottanut, eikä kyllä osakkeet nousseet
yhtään. Esiintyi viimeisenä ja konsertin loppumauksi jäi lievä karvaus.
Aika moni lähtikin pois hänen esiintymisensä aikana, ei sekään varmaan
innostanut yrittämään parastaan.
Ohimennessä piipahdin myös parissa näyttelyssä. Gallerian Angelossa
oli Riitta Nelimarkka, Jukka Rintala ja Marianne Uusitalo. Tykkäsin
noista kaikista. Nelimarkan töitä olen ekan kerran nähnyt Savon-
linnassa. Siellä oli paljon isoja töitä ja olin ihan myyty. Nyt oli
yksi iso ryijytyö, monta pientä ja piirroksia. Rintalan mallipirrok-
sista ja akvarelleista tykkään myös kovasti. (Hän on kotoisin
tuosta viereiseltä kadulta, mutta ei olla koskaan yhtä aikaa asuttu
näillä main.) Marianne Uusitalon työt oli myös kivoja.
