Raumalla on Raumlaiste tilkungokkojien näyttely. Olin ensin
lähdössä sinne bussilla, mutta mieskin innostui mukaan, kun
siellä on pitsiviikon aikaan paljon muitakin näyttelyitä ja
Vanhassa Raumassa on mukavaa kävellä ja viettää aikaa.

Tilkkunäyttelyssä  paljon hienoja tilkkutöitä, isoja peitteitä,
pieniä pussukoita ja monenlaista siitä väliltä. Isot työt on
enimmäkseen perinteisillä tekniikoilla tehtyjä. Pieniä kannattaa
katsoa tarkkaan - kivoja ideoita on vaikka kuinka paljon.

Lönnströmin alakerroksissa oli Pat Brassington. Valokuvia, joihin
esitteen mukaan liittyy elokuvallisuus, surrealismi, psykoana-
lyysi, unenomaisuus ja kätketty. Puoleensavetäviä, mystisiä.
Minulle tuli siellä melko ahdistunut olo. Yläkerran Tuomo Rainion
kohtuukivat työt ei pystyneet oloa paljon parantamaan. Piha-
rakennuksessa oli Maarit Suomi-Väänäsen elokuva ja kudelmia sekä
valokuvia. Elokuvassa nainen istui jakkaralla jäällä meren
rannalla, virkkasi pieniä esineitä langasta (ja hiuksistaan?),
mies työnsi kolalla lumikasaa, niin, että lopulta nainen jäi
osittain lumikasan sisään. Se oli kaunis ja rauhallinen. Pikkuisen
häiritsi, että aloin miettiä, oliko naisella villahousut, kun
joutui istumaan niin pitkään lumessa.

Taidemuseossa oli Flowerpover, erilaisia kukkajuttuja. Mieleen
jäi kunnolla vain naisten vaatekerroista sommitellut kukat.
Niistä oli kuvia ja muutama kukka rakennettuna lattialle. Osa
oli kauniita. Ensin mekko pyöryläksi ja sitten loput vaatteet
siihen päälle erilaisiksi pyörylöiksi. Kukan keskusta pikku-
housuista ja rintsikoista. Sirojen ihmisten juttuja...