Nuorison saattoreissu pääkaupunkiin oli aika rankka. Valvoin jo
edellisen yön kotona.
Perjantaina lähdimme matkaan jo aikaisin aamulla, mies kiiruhti
sopimaansa palaveriin ja ehdin käydä rauhassa Aune Rintalan
koskettelukirjojen näyttelyssä Rikhardinkadulla kirjaston
lastenosastolla. Yksi kaitaliinan mallinen ja kokoinen työ oli
tunnusteltavana, muut vitriineissä. Koskettelukirjat ovat
sokeille lapsille tehtyjä kolmiulotteisia kirjoja. Jos niiden
tekeminen kiinnostaa, niin ohjeita löytyy muun muassa täältä.

Hobboksista löysin pari kirjaa...tai siis löysin useita, jotka
olisin halunnut, mutta olin antanut itselleni luvan ostaa vain
kaksi. Kirjansidonta on nyt ajankohtaista ja kankaiden värjäys
on ollut jo kauan.

Helsingin yliopiston kirjastossa on Intohimona kirjat -näyttely.
Keräilijöiden kirjoja 1600-luvulta nykypäivään. Kupolisalissa oli
vanhimmat opukset ja siellä leijui ajatusten historia niin
tiiviinä ympärillä, että kuiskauskin tuntui sen häiritsemiseltä.
Kauniit puitteet ja joka puolella hyllyissä olevat vanhat kirjat
vain korostivat sitä tunnetta. Gallerian vitriinien luona uskalsi
jo jutella. Sieltä löysin vitriinistä kirjan, joka meilläkin
oli. Siinä oli eläimiä, joiden päät olivat vieterin nokassa ja
niitä sai pyöriteltyä. Lempparini oli kirahvi, ehkä sisarustenikin.
Sen pään veivasimme irti ensimmäisenä. Ilman vieteriä, pää kiinni
liimattuna kirahvi tuntui tylsältä ja kuolleelta.

Illansuussa jäi vähän aikaa ennen kuin menimme syömään matkaan
lähtevien nuortemme kanssa. Piipahdimme ohimennen katsomaan
vanhaa kotitaloa ja leikkipaikkoja Talin golfkentän kupeessa.
Sorsien ruokintapaikalla vesi solisi yksinään. Pullien ja
sämpylöiden heittely linnuille oli pojille hyvin mieleistä.
Kakkonen verotti sämpyläpussia myös omaan suuhunsa. Tien laidan
kiviaita oli saanut reilusti lisää sammalta ja Talin saunan luota
löytyi edelleen vanha liikennemerkki. Niissäkin on autojen malli
ollut joskus erilainen.

Golfkentälläkin näkyi olevan aika vilkasta. Neljännesvuosisata
sitten siellä näkyi pikkulintuja ja joskus siellä taapertelivat
sorsat - sekä muutama pieni poika, ellei pelaajia ollut näkyvissä.
Golfkentän laitamilla on opeteltu kuperkeikkoja, solmittu
hennoille kutreille monet apilaseppeleet, potkittu palloa, syöty
eväitä ja ihmetelty kummituspuuta (seitin ympäröimä tuomi).

Golffaajahanhia

Yöllä hotellissa ei tullut uni. Mietin mitä sanon nuorille matka-
eväiksi. Lopulta en mitään, sanat valuivat kyynelinä pitkin poskia,
pojan rinnuksille ja hänen tyttöystävänsä olkapäille. Kenttä-
bussista poika laittoi vielä viestin, että pärjäilkää. Kyllähän
me. Ja hekin. Vaihtovuosi on alkanut onnellisten tähtien alla,
toivottavasti niiden tuike kantaa pitkälle.

Olin katsellut vaatteita ja pari jättänyt hautumaan yön yli, kun
vielä lauantainkin olin suunnitellut kulkevani kaupungilla.
Halusin kuitenkin heti aamulla hypätä bussiin ja lähteä kotiin.
Siinä tunnemylläkässä oli täysin turhaa poikkeilla ostoksilla.
Mies lähti omaan suuntaansa työmatkalle. Olisi ollut tarpeellista
voida puida lähtötunteita yhdessä, mutta eiköhän sitä riittää
vielä loppuviikollekin.