Viikonloppu metsässä oli oikein mukava. Asuttiin mökissä, 
olimme paljon ulkona. Ilma oli hieno. Aamuisin oli vähän
viileää, lehdillä oli hienoinen huurre. Aurinko lämmitti
ilman nopeasti.

Paikka on Säkylänharjun - Virttaankankaan alueella. Olemme
olleet siellä hiihtämässä ja nyt kuleksimassa metsässä. Osa
mökeistä on jonkun omia, osa vuokrattavia. Meillä on pari
kertaa ollut suurin vuokramökki, mahdumme siihen juuri ja
juuri. Ekalla kerralla oli matkailuauto lisätilana, mutta
nyt meillä ei ole sitä enää. Kun yksi nuoripari asuu nyt
Sveitsissä, niin pärjäsimme hyvin. Parvella olisi riittänyt
patjoja vielä muutamalle.

Alue on harjua, mäntymetsää. Siellä on muutama lampi,
joissa voi myös uida.

Ellin ehdoilla kuljimme latupohjiksi tehtyjä leveitä reittejä,
rattaat oli helppo kuljettaa mukana. Kaikkea pientä ihmistä
kiinnostavaa oli paljon. Hiekkaiset polunpätkät ja lammikot
olivat ehkä eniten Ellin mieleen, mutta paljon muutakin uutta
kokemusta - kuten ekan kerran nuotiolla grillattua makkaraa.
Porsaanharjun näköalapaikan laavulta olivat edelliset juuri
lähdössä, joten saimme muutaman klapin lisäämällä nuotion
nopeasti paistamiskuntoon ja meidän makkaroiden jälkeen
seuraavat olivat jo odottamassa.

Viime viikonloppuna oli Huovinretki. Ei osuttu nyt samaan
aikaan. Hiihtämässä ollaan oltu samaan aikaan ja liikkujia
oli ruuhkaksi asti. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä...
opasteen mukaan reitillä oli takaperinjuoksua, takaperin-
pyöräilyä ja takaperinhiihtoa.

Kannon päällä keekoili outo otus, porapistiäinen.
Ötökän ja sen kavereiden tietoja löytyy täältä. Tässä vähän
sieltä kopioitua:
Suomessa tavattava porapistiäinen on myrkkypistin mukaan
luettuna jopa seitsemän sentin pituinen.
Porapistiäinen on paitsi näyttävän kokoinen myös muuten
oivallinen esimerkki loispistiäisten hämmästyttävistä kyvyistä.
Se munii havupuiden rungoissa eläviin hyönteistoukkiin.
Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka porapistiäinen löytää
kohteensa syvältä rungon uumenista, mutta on mahdollista,
että se havaitsee puuta järsivien toukkien aiheuttaman tärinän
jaloillaan ja tuntosarvillaan. Toinen vaihtoehto on, että se
haistaa toukkien käytävissä elävien sienten tuoksun.
Kun saaliiksi kelpaava toukka on paikannettu, porapistiäinen
alkaa kairata pistimellään puun runkoa. 10–15 minuutin
aherruksen jälkeen pistimenkärki osuu puun sisässä elävään
toukkaan ja muninta voi alkaa.
Porapistiäisen pistimenkärki on juuri omiaan puun kairaamiseen,
koska se on muodoltaan poramainen. Ihmisten eri työkalujen
tapaan eri loispistiäislajien pistimissä on erilaisia
leikkuupintoja sen mukaan, millaiseen aineeseen on määrä tunkeutua.

Myllylähteen Ylivirtaaman takkailupaikalla vierähti pitkä tovi.
Soliseva vesi kiinnosti isoja ja pientä. Opastaululla oli mitta-
taulukko. Sunnuntaiaamulla ohivirtaama oli 20 cm:n kohdalla,
silloin vettä virtaa siitä 2091 kuutiota eli yli 2 miljoonaa
litraa.
Lähteet ovat harjun pohjavesien luonnollisia ylipurkaus-
paikkoja. Tästä Myllylähteen purkautumasta Säkylän Pyhäjärveen
laskeva Pyhäjoki saa suurimman yksittäisen vesimääränsä

Myllylähteen lähellä on Lirikaivo. Se on alhaalla harjun
reunalla. Saven läpi on isketty metalliputki ja siitä vesi
vesi purkautuu paineella.