Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä. Puoleen päivään meni pannu-
huoneen huoltomiestä odotellessa, melkein viisi tuntia yli sovitun
ajan. Onneksi en ollut menossa minnekään. Sama mies kuin
edelliselläkin kerralla. Näöltä en muistanut, mutta kuunnellessa
kyllä. Lauleskeli ja vihelteli kaiken aikaa. Myöhästymiskiukkuni
suli aika nopeasti.

Iltapäivän häärin pihalla. Levittelin kompostia pensaille,
leikkelin joitakin oksia, vaikka nyt onkin siihen jo liian myöhäinen
ajankohta. Appiukko oli tuossa tarkka. Heinäkuun kymmenennen päivän
jälkeen ei saanut leikata mitään, että oksien haavat ehtivät parantua
hyvin ennen syksyä.
Jossakin välissä alkoi janottaa ja pyörähdin sisään. Oli tekevinään
mieli haukata jotakin. Yhtäkkiä iski aivan mieletön makeanhimo.
Tiesin, että olen syönyt loputkin suklaat jo monta päivää sitten.
Kaupasta en ostanut uutta, kun syön sen kuitenkin. Ei ollut mitään
makeaa. Ei edes hedelmäkarkkeja, joilla joskus hankin huonoa tuulta,
kun ne eivät makunystyröitäni tyydytä ja mahakin alkaa niiden
jälkeen käyttäytä kuin ilmapallo.
Ei rusinoitakaan. Nekin ovat makeita ja aikanaan neuvolassa terveyden-
hoitaja valisti, että ne ovat hampaillekin yhtä pahoja kuin karkit.
Esikoinen pyysi joskus melko pienenä välipalaksi banaania ja rusinoita.
Siitä tuli kuopusta lukuunottamtta joka pojan herkku.
Makeanhimo vain yltyi, kun kurkistelin kaappeihin. Hunajaa! Siis mehän
ostimme silakkamarkkinoilta hunajaa. Siinä pelastus!

Tein Luxemburgin leivoksen. Tämän ensimmäisen versio syntyi noin
20 vuotta sitten. Olimme kesälomalla matkailuautolla. Pojat nukkuivat
päiväunia ja laskeskelimme, että olemme heräämisen aikoihin jossakin
Luxemburgissa. Kerroin, että siellä on tosi hyviä leivoksia ja
ostetaan yhdet. viimeisellä P-paikalla enenn rajaa pysähdyimme
ihastelemaan avaraa maisemaa ja pojat alkoivat vaatia lupausta
täytettäväksi. Vähän aiemmin oli ajettu akupan ohi, mutta ei meillä
ollut paikallista valuuttaa eikä sitä muutaman leivoksen vuoksi
alettu vaihtaa. Mies vei pojat ulos penkeille odottelmaan ja aloin
miettiä jotakin makeaa, mitä meillä ei ole ennen ollut. Joku
tarpeeksi älytön yhdistelmä. Kaivoin esiin hapankorput ja sivelin
niille hunajaa, kannoin ulos ja sanoin, että tässä teille
Luxemburgin leivoksia. Pojat ei ihan heti nielleet ajatusta
paikallisesta herkusta, pienen keskustelun jälkeen kyllä ja leivokset
maistuivat hyvin.
Siitä lähtien meillä on syöty näitä. Hapankorpulle tai ruisnäkkärille
hunajaa. Vehnänäkkärin kanssa ei tule niin hyvää.

Hyvää viikonloppua!