Jokohan tänään onnistuisi kuvien laitto. Ensin ei toiminut
Vuodatuksen kuvamoottori, aamulla oli nettiyhteys poikki.

Reissu väsytti. Pienen flunssankin toin tuliaisina, kurkku oli
kipeä, yskitti ja lämmöt laski alle 36. Nyt olo on jo ok.

Kadut olivat kapeita ja yksisuuntaisia.

Paikka on Alsacessa, Val d`Argentin laaksossa. Kylät, joissa
näyttelyitä oli: Ste Marie-aux-Mines, Ste Croix aux Mines,
Lièpvre ja Rombach le Franc.

Oli työntäyteinen viikko. Puoli vuorokautta mennen tullen kului
matkoihin. Koneen vaihdot Helsingissä ja Pariisissa, Ranskan
päässä vielä 60 kilometriä muilla kulkupeleillä, Porissa 15 km.
Kotiuduin maanantai-iltana, matkalaukku tiistaina. Meidän
ryhmästä 75 % jäi kotimaassa ilman matkatavaroitaan.
Nostimmekohan hetkellisesti Finnairin keskimääräistä
myöhästymislukua. Onneksi näin kävi kotimaassa, niin ei
kiukuttanut ollenkaan niin paljon. Kotoa löytyy yleensä jotain
päälle puettavaa.

Viinitupa

Alussa meille tarjottiin viinituvan yläkerrasta majapaikaksi
huonetta, jossa oli ahtaasti kolme sänkyä ja yksi pitkähkö
pinnasänky. Ei oikein innostanut. Toinen vaihtoehtokin oli,
kaksi voisi mennä sinne. Se olisi eri paikassa. Ei talon toisessa
päässä, kuten ensiksi tuli mieleen. Seurasimme oppaaksi lähtenyttä
miestä ja lopulta kiipesimme toisen kerroksen asuntoon parinsadan
metrin päässä viereisellä kadulla. Sehän oli loistava, halusimme
sinne kaikki, kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Samaa
hotellia, hmm…
Ekana aamuna emäntä nukkui vielä, kun menimme aamupalalle
sinne ensimmäisen paikan alakerran kuppilaan. Patonkia,
croissanteja, joka toinen päivä hilloa ja joka toinen juustoa.
Ympäristössä riitti katseltavaa. Ikkunoilla ja seinillä oli kaikkea
mahdollista, aitoa ja muovista, vanhaa ja uutta, ostomuovia ja
käsintehtyjä juttuja, aitoja ja muovikukkia.

Kuja kirkon ja hotellin välillä.

Paikalliseen ruokaan näytti useimmiten liittyvän jokin piirakka
tai voitaikinaan kätketty nötkötintyyppinen lihapala. Ellei tilannut
salaattia saattoi tuoretta annoksessa olla vain yksi tomaattilohko tai
salaatin vihreä olikin korvattu etikkaisella perunasalaatilla.
Kioskeja pystytettiin tapahtuman ajaksi katujen varsille. Käsitöitä,
matkamuistoja ja useimmissa pientä huikopalaa, muun muassa
muoviin yksittäispakattuja läskisiivuja. En noita läskijuttuja
maistanut, aika monessa muodossa niitä näkyi. Karkkeja, leivoksia
ja paikan päällä puristettua omenamehua. Suurimmat kulinaristiset
nautinnot olivat ensimmäisen ja viimeisen illan pitsat. Päivisin oli
auki useita kuppiloita, iltaisin ei juuri mitään, vaikka tuommoisena
viikkona asiakkaita olisi luullut riittävän.

Laaksoa halkoi pieni joki.

Avajaisten ja coktailtilaisuuden pikkunapostelut eivät olleet ihan
pientä, täytettyjä sämpylöitä, piirakkapaloja, päällystettyjä pieniä
leipiä, läskikuutioita, hedelmätikkuja. Kun kädet eivät enää
heilahtaneet pöytien suuntaan, alkoivat tarjoilijat kiertää tarjottimien
kanssa kunnes ne olivat tyhjiä. Pieni pöytien siivous ja alkoi
makeiden tarjottavien syönti. Vaikka viiniä oli vapaasti tarjolla,
ei humaltuneita näkynyt. Ihmisten äänistä syntyi jälleen melkoinen
meteli.