Heijastin

Taas on lehdissä ollut heijastimista ja niistä tai enemmänkin niiden
puutteesta on meillä taas keskusteltu monena päivänä. Koulu on tuossa
melkein nurkalla ja naapurikaupunginosan lapset kulkevat vilkkaan
tien yli. Monet eivät käytä suojatietä vaan oikopolkuja metsän
läpi. Muutamaa vaaratilannetta on oltu todistamassa jo tänä syksynä,
kun puiden välistä tielle kirmaa lapsi tummissa vaatteissa ja ilman
heijastinta. Nopeusrajoitus on koulun kohdalla 40, mutta etenkin
aamulla tie on täynnä autoja. Eikä tässä meidän kulmilla ole
panostettu katuvalaistukseen erityisen tehokkaasti.
Jos jalankulkija näkee auton, se ei vielä merkitse sitä, että
autoilija näkee jalankulkijan.

Autojen valot näyttävät suhteellisen vähän eteenpäin, lähivaloilla
symmetrinen valo vain noin 50 metriä ja epäsymmetrinen vähän
enemmän. Valojen tehokkuudesta ja kevytkulkijan taustasta (aukea,
metsää) riippuen autoilija huomaa hänet monesti hätkähdyttävän
myöhään.
Lamppujen lika, naarmut, lampun sisällä oleva kosteus, auton
sähköjännitteet, kuljettajan tai väsymys ym lyhentävät havannointi-
matkaa. Tuulilasin likaisuus ja naarmuisuus voi vähentää
havainnointimatkaa jopa 15 %, vastaantulevan auton valot tai
jonossa ajaminen heikentävät jalankulkijan näkymistä myös.
Hyvissäkin olosuhteissa pimeässä jää reagointiin melko vähän aikaa.

Katu/tievalaistus näyttää lähinnä tiellä liikkujien silhuetteja.
Vaaleat vaatteet ja heijastimet parantavat näkyvyyttä. Myös
kasvot (vaaleat) näkyvät, sen vuoksi suositellaan kuljettavaksi
tien vasenta puolta. Turvaliivi ei ole kaunis, mutta näkyy kauas,
joten pimeällä lenkkeillessä ja pyöräillessä olisi turvallista
unohtaa turhamaisuus.
Lähivaloilla tehokas heijastin näkyy 150 metrin ja kaukovaloilla
300 metrin päästä.
Perinteinen kova heijastin on paras. Kun se heiluu polven
korkeudella, autoilija näkee sen parhaiten, sillä siinä se osuu
eniten auton valokiilaan, heiluu ja näkyy joka suuntaan.
Jalankulkija näkyy tien reunassa ja tietä ylittäessään. Takin
liepeessä ja hihoissa on myös hyvä paikka.
Heijastinkin kuluu ja naarmuttuu, joten senkin kuntoa on syytä
tarkkailla.
Käden tai jalan ympärille kiinnitettävä jousiheijastin on aika
hyvä, strech-nauhoissa venyminen vähentää heijastavuutta.
Huonoin heijastavuus on klipseissä, itseliimautuvissa
heijastinnauhoissa ja heijastinteipeissä.

Itse tehdyistä heijastimista ei useinkaan saa riittävää turvaa
liikenteessä. Rintapielessä heijastin näkyy eteen, repussa taakse
oleva ja molemmat voivat olla liian korkealla. Pimeässä liikkuva
jalankulkija tuskin voi loistaa liikaa ja ainahan nuo koru/koriste-
heijastimet ovat kuitenkin parempi kuin kokonaan ilman.

Virkattu heijastin

Tämä oli nopea tehdä ja näillä silmukoilla yhteen heijastimeen
menee noin yksi pikkuvyyhti (?) heijastinlankaa. Tuo prototyyppini
on vähän soikea, kun ajattelin, että hakaneulan vuoksi sen pitäisi
olla, mutta ei tarvi.
Käytin puuvillalankakerän loppua, koukku 2,5.

Kerrokset 1, 2 ja 3 virkataan puuvilla/villalangalla.

1. kerros
Virkkaa 7 ketjusilmukkaa ja tee niistä lenkki.

2. kerros
Virkkaa siihen 1 ketjusilmukan ja 1 pylvään lenkkejä niin monta
kuin saat mahtumaan (parikymmentä).

3. kerros
Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen lenkkiin 4 pylvästä.

4. kerros
Virkkaa jokaiseen pylvääseen yksi kiinteä silmukka heijastinlangalla.

Päättele. Kiinnitä alapuolelle hakaneula.
Jos keskiosa tuntuu liian laihalta, virkkaa sinne ketjusilmukka-
lenkkejä tai ompele pullea nappi.

Näkyillään!