Kiitos.
Karvinen odotteli minua Tiin tekeleissä jo tovin ennekuin ehdin/
muistin hakea sen.

Tunnustukset kiertävät ja lisääntyvät nopeasti ja aika monessa
blogissa näyttää tämäkin veijari hymyilevän, joten en nyt ihan
äkkiä keksi neljää uutta, joille tämän laittaisin eteenpäin.
Monia ihania blogeja lueskelen ja aamutuimaan piipahdin muutamassa
ihan uudessakin kuin haeskelin virkattujen kukkien ohjeita.
Hassutuskukkia ei löytynyt, omastani kerron myöhemmin, kun saan
sen ensin valmiiksi.

Karvinen tuli kotiimme monta vuotta tilattuna. Kakkosemme suuri
suosikki. Joistakin Karvisen suosikkiruoista tuli herkkuja ja
muun muassa lasagne saapui keittiöömme Karvisen innoittamana.
karvisen keittokirja oli ahkerassa käytössä, mutta matkasi
kakkosen mukana maailmalle. Siitä on parhaiten jäänyt mieleen
äklömakea rasvainen torttu. Vielä silloin kuusihenkinen perheemme
ei kertaakaan saanut syödyksi sitä kerralla loppuun. Tortussa
oli keksejä, voita, sokeria ja suklaata.

Keittiön seinällä oli kehysetettynä Karvistaulu, johon oli taivaan-
siniselle pohjalle liimattu isohko Karvinen ja puhekuplassa luki:
Voit leikkiä ruoallasi vain, jos olet jo syönyt lelusi. Jos
ruokailu alkoi mennä hulinaksi, viittaus tuohon tauluun tepsi
todella hyvin. Anarkisti-Karvinenkin halusi kunnioittaa ruokailu-
hetket.

Kakkonen halusi huoneeseensa Karvisverhot, kun sellaiset jostakin
sai tilata. Niiden väri haalistui jo ensimmäisenä kesänä. Verhot
menivät kiertoon. Ompelin ne pussiksi ja tikkasin ohuen vanun
kanssa peitteeksi. Lopusta kankaasta tuli vielä pari tyynyliinaa.
Uudet verhot kakkonen teki itse, piirsi ja maalasi lakanakankaalle
kangasväreillä ja tusseilla Karvisen kuvia ja puhekuplia, joissa
oli yhdeksänvuotiaan mielestä koskettavia ja kuolemattomia
lausahduksia lehden puhekuplista. Verhot ovat tallessa jossakin,
mutta en nyt juuri löytänyt.