Juustofondue on kotoisin Sveitsistä. Kokeiltiin sitä seurustelu-
aikana muutamien kattilaviritysten kanssa.
Pikkusiskoltani ja mieheltään saimme häälahjaksi fonduepadan.
Meillä ei juustofondue koskaan onnistunut kunnolla, aina on
ollut liian kuumaa ja juusto on herottunut tai sitten juustot ovat
olleet vääränlaisia ja lopulta jämähtäneet kengänpohjamaisen
sitkeiksi levyiksi, vaikka yritimme tehdä niitä ohjeenkin mukaan.
Siirryimme öljyfondueen.

Sveitsissä söimme juustofonduen ja eilen kokeilimme sitä kotona
tuliaisina tuomastamme valmiista juustoraastesekoituksesta.
Ravintoloissa näkyi päivittäin perheitä ja ystävä- ja työporukoita
fonduepadan ääressä.

2050429.jpg

Jos haluaa jotakin alkupalaa tai jälkiruokaa, niin kannattaa
valmistaa jotakin kevyttä. Fondue on aika tymäkkää.
Perinteisesti ruokajuomatkin ovat tarkkaan määrätty
- valkoviiniä tai tummaa teetä. Ne auttavat raskaan ja rasvaisen
juuston kulkua ruoansulatuselimistössä. Olut on fonduen
kanssa kielletty, se ja vesi sammuttavat janoa, mutta aiheuttavat
fonduen kanssa helposti vatsanväänteitä.

2050426.jpg

Netistä löytyi paljon ohjeita, mutta eipä niissä suuria eroja ollut.
tarvitaan voimakkaanmakuisia juustoja, valkoviiniä ja vähän
lisukkeita.
Keräsin tuohon perusohjeen ja (vaihtoehtoja).

Jos tekee fonduen alusta asti, niin neljän hengen annokseen tulee

400 g kermajuustoa (esim. Gruyére, Polar)
200 g emmentalia tai vastaavaa
(sinihomejuustoa, mausteeksi)
3-4 dl valkoviiniä
mehevä valkosipulin kynsi
2 rkl maissijauhoja
0,5 dl kirsikkaviinaa (sitruunaa, vettä, tabascoa, chilikastiketta)
pippuria, muskottipähkinää

Meillä on teräsfonduepata, siinä voi aloittaa fonduen hellalla.
Ensin halkaistaan valkosipulin kynsi ja hierotaan sillä kattilan
sisäpuoli. Sen jälkeen kynsi pilkotaan ihan pieneksi ja lisätään
valmiiseen fondueen.
Juustot raastetaan ja lisätään vähitellen, kun edelliset ovat
sulaneet. Ei villiä kiehuntaa, ”hymyily” riittää.
Kun juusto on lisätty ja sulanut, sekoitetaan maissijauhot tilkkaan
kirsikkaviinaa, valkoviiniä tai vettä ja lisätään fondueen.
Lisätään mausteet.

Pata nostetaan telineeseen, jossa on alla liekki, joka pitää sen
kuumana.

Perinteisesti fondueta varten pilkotaan maalaisleipää niin, että
joka palaan jää vähän kuorta. Silloin ne pysyvät paremmin koossa.
Mutta paljon muutakin voi kokeilla.

2050427.jpg

Meillä oli patonkia, ruisleipää ja mallasleipää, nakkeja ja kypsää,
paloiteltua broileria, raakoja vihanneksia; porkkanaa, paprikaa,
kukkakaalia. Pieniä suolakurkkuja ja oliiveja. Tykkäsin erityisen
paljon kukkakaalidipeistä.
Myöhemmin kokeiltavaksi jäi netin ehdotuksista ainakin hillosipulit,
viinirypäleet, omena ja päärynä, kurkku. Minitomaatteja kokeilimme
Sveitsissä.
Öljyssä olemme kokeilleet myös erialaisia lihoja ja maksaa.
Eli noissa dipattavissa voi kokeilla aika monenlaista omine
mielihalujensa mukaan.
Dipattavat palat laitetetaan pitkään fonduehaarukkaan ja dipatessa
niillä kierretään kasia pitkin pohjaa, niin juusto ei jämähdä kiinni.
Ainakaan kovin paljon.

Jos pudottaa palansa pataan, niin siitä voidaan sopia tehtäväksi
jotain.