Tupsu on paperista, halkaisijaltaan vajaa sentti.

Tämän tontun tarkkaa ikää en tiedä, mutta mieheni muistaa sen olleen
heillä aina. Aina se on ollut meidänkin yhteisessä perheessämme.
Ja tässä on nyt sitä muutamaa päiiä aiemmin kaipaamaani vankkaa
kreppipaperia. Kaikki osat ovat sillä päällystettyjä. Luurankona
on ehkä rautalankaa, en ole uskaltanut paljon väännellä. Alussa
tämä on seisonut itsekseen, mutta nyt vanhana ja haalistuneena
tarvii jo tukea. Kuvassa se nojailee pariin pieneen kangassydämeen.