Tänään postilaatikossa oli ilosta kilisevää postia. 
Iloinen yllätys!
Nurinkurin-Elmerille tuli tyttöystävä Wichtel, Saksasta asti.
Kulkunen lienee kilissyt kuorta käsitelleille moneen kertaan
ja ilahduttanut heidän työpäiväänsä.

Elmerikin alkoi pehmetä heti. Se siirtyi yksinäiseltä paikaltaan
lähemmäksi muita tonttuja. Mutta yli kymmenen vuotta alaspäin
roikkuneet suupielet olivat jäykistyneet asentoonsa eikä niin
vain saanut nousemaan, vaikka sydämessä kuplikin jo ilo. Saa
nähdä, uskaltautuuko Elmeri vielä tänä jouluna muiden joukkoon.

Kiitos Riitta!