Joka päivä on pilvessä, joka päivä on pimeää, mutta eilen ei
satanut koko päivänä. Se oli hyvä, koska olimme päättäneet joka
tapauksessa lähteä pitkälle kävelylenkille. Lehdessä on ollut kuvia
lähiseudun poluista ja uimaan lähteneistä pitkospuista, joten
valitsimme reitin, jossa niitä ei ole. Tiet tuolla suunnalla on,
enimmäkseen päällystämättömiä ja tällä hetkellä osittain melkoista
liejua. Metsän jälkeen alkoi tie olla enemmän veden alla kun päällä.
Penkan ruohoturpeita pitkin loikimme vielä muutaman sata metriä
ennen kuin nekin alkoivat olla vähän liian vetisiä. Saappaitta ei
ollut asiaa pidemmälle.
Oli päivän valoisin aika. Pysähdyimme juomaan kaakaot ja
katselemaan hämärää maisemaa.Katoimme eväät eläinten
juottoastioden päälle kasatuille ruosteisille metalliverkoille
ja kuuntelimme hiljaisuutta. Jostakin merenlahdelta kuului hanhien
jutustelua ja merikotka kirkui. Kumpiakaan emme nähneet.

Tähän jatkuvaan harmauteen kaipaisin vähän luonnon piristystä.
Hetki aurinkoa tai lumisadetta ja vähän pakkasta, ettei se
sulaisi samantien.