Loppuvuoden kulttuuriloppukirissä oli positiivista ja
surkeaa.
Putoavia enkeleitä elokuva oli hyvä, vaikka tapahtumien
kulkuun jäikin joitain aukkoja. Hyvin näyteltyä eikä onneksi
niin raskas, mitä olin pelännyt.

Kävimme nuorten kanssa Porin taidemuseossa tutustumassa
Mischa Kuballin valotaideteokseen Lightschadwcomplex.
Hieno, kuten edelliselläkin kerralla ja näyttely on
esillä vielä kuukauden, joten taidan piipahtaa siellä
vielä kolmannenkin kerran.

Porin teatterissa menee Porilaisten farssi. Siitä on
kuulunut hyvää ja huonoa. Olimme päättäneet käydä katso-
massa ja vasta joulun jälkeen päätimme kysyä lippuja
uudenvuoden aatoksi. Saimme. Sisään mennessä se tuntui
hyvältä, kotiin lähtiessä tiesimme, että se oli harmi.

Esittely teatterin kotisivuilla:
"Porin Teatteri osallistuu Porin kaupungin 450
-vuotisjuhliin tuottamalla oman ja paikallisesti värittyneen
juhlarevyyn nimeltä PORILAISTEN FARSSI. Revyyn tekstit on
koottu paikallisilta kirjoittajilta ja teemat teksteissä
luotaavat satakuntalaisuuden sisintä olemusta – porilaisuutta
unohtamatta.
Revyyssä nähdään moni tuttu porilaiskasvo tai ainakin
heidän alter egonsa. Näyttämöllä ilakoivat Jorma Uotinen,
Kaino-Laina, Ape, Molli-Olli, Jalmari, Styyrmann ja Jone
Joki sekä lukuisa joukko rahvasta ja muuten vain epämääräistä
väkeä.
Revyyssä kuullaan ikivihreät Sulle salaisuuden kertoa mä
voisin ja Kangastusta uusituin sanoin ja Yö-yhtyeen hitit
Särkyvää, Ihmisen poika sekä Rakkaus on lumivalkoinen
muotoiltuna uudelleen yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi
ilmoille loihditaan useita aivan uusia lauluja. Musiikin
esittää livenä nelihenkinen revyy-bändi Selim P."

Googlaamalla löytyi kehuja ja haukkuja.
Meillä on riittänyt siitä keskustelua aika paljon. Aika
alussa ajattelin, että kehtaisko lähteä väliajalla pois
vai kituisiko loppuun asti. Kirjoittajat ovat paikallisia
ammattilaisia. Ehkä sopassa oli liian monta kokkia. Käsi-
kirjoitus oli huono ja esitykset yhtä kohkaamista, kun
lavasteita vaihdettiin joka välissä. Laulut eivät useinkaan
kuuluneet musiikin yli, mikä saattoi olla hyväkin. Huumori
perustui pitkälle navan ja polvien väliin. Jos porilaisuuden
ydintä oltiin hakemassa, niin nyt ei kyllä löytynyt kuin
likainen pintaraapaisu. Heti väliajan jälkeen oli ainut
oikeasti innostava pätkä.
Monista esitettävistä henkilöistä tehtiin moukkia ja
idiootteja. Välillä hävetti heidän puolestaan. Näyttelijätkin
vaikuttivat kohtalaisen leipääntyneiltä, vire ja esittämisen
into puuttui aika monelta.
Porilaisten farssi oli kitkerää katsojien aliarviointia.
Mielessä on  käynyt, että pilaantuneesta tuotteesta voi
reklamoida, saada uuden tuoteeen tai rahansa takaisin. Vaan
eipä tuo taida päteä teatteriesityksiin.