Killassa saimme mysteeriohjeita viime talvena. Yritimme näille ja parille muulle yhteiselle projektille näyttelypaikkaa kevääksi, mutta kun ei sopivaa löytynyt, niin työn valmistumisellakaan ei ollut kiire. Varasin kankaat jokaiseen uuteen blokkiin, mutta kun ei ollutkaan enää kiirettä saada sitä valmiiksi, niin ei tullut aloitettua. Pari ohjemonistettakin ehdin hävittää, onneksi sain uudet.

Onneksi en ehtinyt aloittaa ompelua. Ajattelin tästä torkkupeittoa miehelleni. Hänellä on kaikki niin mustaa, että varasin tuohon enimmäkseen mustankirjavia kankaita. Vaivihkaa kuitenkin otin värin puheeksi - ja se ronttihan haluaakin keltaisen! Ei hätää. Keltaisia mulla oli kaapissa aika montaa sorttia, osa kylläkin aika pieniä paloja.

Ennestään olisi  peiton verran keltaisia blokkeja, mutta en tykkää niistä. Ovat odottaneet kaapin päällä laatikossa jo vuosia. Ainakaan viiteen vuoteen en ole edes yrittänyt miettiä, miten saisin niihin jotakin vauhtia. Nyt olen niitäkin taas ajatellut, ehkä kaivan sen laatikon esiin, pyyhin siitä pölyt ja koitan keksiä niille jotain.

Yhtenä iltana ompelin ekat mysteeriblokit. Näihin perinteisiin mulla on ollut aina vähän vaikea innostua yhtä blokkia useampaan, mutta tässä mysteerissä teemme viittä erilaista blokkia. Tekee hyvää mullekin ryhtyä pitkästä aikaa "oikean tilkkutyön" tekemiseen. * Muutama vuosi sitten pidimme näyttelyä, jossa oli töitä parilta tilkkuilijalta, lasintekijältä ja keraamikolta. Siellä oli vain yksi työ, peite, jossa oli melkein perinteiset blokit. Yksi nainen seisoi sen vieressä, taputti käsiään ja sanoi, että onhan siellä yksi oikeakin tilkkutyö.

Siis keltaista synttäreiksi. Tällä viikolla piti olla aikaa ommella aamusta iltaan. Ei ollut. Vasta yhdet blokit on valmiina ja muita leikattuina. Synttärit on huomenna, joten enköhän lähde tästä ompelemaan lahjakorttia.