Piti lisätä tänne kortteja, mutta en malta olla laittamatta tätä.

Sain vuosia sitten kummisedältäni vanhan puulaatikon. Laatikossa oli joitakin esineitä, joista suurin osa mulla on vieläkin. Ainut, minkä muistan heittäneeni pois, oli rautalankaan kerätyt monen vuoden partakoneenterät. Hmm - no koskaan ei voi tietää mitä tarvii. Niitäkin säilytin monta vuotta, heitin pois ja lopulta olisin voinut käyttää ruostevärjäyksessä.

En tiennyt mitä laatikolla tekisin eikä sille koskaan löytynyt meillä mitään paikkaa. Mietin maalaamista, että voisin laittaa sen kusitille, mutta maalin poistaminen uraisesta pinnasta ei houkuttanut. Vähitellen laatikko täyttyi tallin nurkkaan rojuista, ja hautautui lopulta kokonaan monenlaisen ryönän alle ja taakse.

Aloin kysellä laatikon historiaa, kun muistan lapsena kiivenneeni sen päälle, mutta en ollut ihan varma siitä, missä se on ollut. Laatikon on isäni tehnyt joskus melko nuorena, aika kloppina, kuten hän itse sanoi. Yleensä näitä ei tehty noin hienosta laudasta, mutta tuota on täytynyt olla jossakin seinässä, veikkaili isäni. Kun ehdotin yhtä paikkaa, niin hänkin muisti. Vinttiin meni tikapuut ja niillä oli pieni huone ympärillään. Sen toisessa päässä oli seinänpätkä, jossa oli samaa lautaa - vihreänä. Siellä oli miesten työkaluja ja muuta aikuisten juttua, mutta joskus sinne onnistui lapsikin livahtamaan niin, ettei heti kuulunut komentoa ulos - silmät kiinni ja aloin vetää hitaasti sormella pitkin koristelaudoitettua seinää. Jotain lapsen mieltä kiinnostavaa siinä oli, lämpimän puun tuntua sormiin, tasaista, ura, hyppy...

Puulaatikko on ollut isäni lapsuuden kodin pirtissä (63 neliötä, vain pari vähemmän kuin mun kaksiossa) ja se oli maalattu samanväriseksi kuin muuri. Laatikko on muuttanut mamman mukana naapuriin keväällä 54 vuotta sitten.

Halusin laatikon parvekkeelleni, vaikka se täällä eräässä henkilössä aika paljon ihmetystä herättikin.. Kummisetä oli laittanut laatikon kanteen ohuen lastulevyn. Harmitti. Putsailin sisältä roskia ja yhtäkkiä päätin kokeilla lastulevyn irrotusta. Saisihan sen sit takaisin. Vain pikkunauloilla, irtosi helposti eikä jääneet suuret naulanreiätkään. Hieno ponttilautainen kansi, olin näkemästäni aika innostunut.

Aloin pestä laatikkoa. Lastulevyn alla oli ilmeisesti vielä ihan alkuperäistä maalia, muualla oli sen päällä samanvärinen toinen maali. Kannen maali oli osittain vesiliukoista ja sitä lähti pesussa paljon pois. Koitin hioa erilaatuisten maalien rajakohtaa näkymättömämmäksi. Laskin letkulla vettä laatikon kylkeen ja siitä lohkeili maalipaloja. Voihan...

 

Pesin kantta tiskiharjalla ja pehmeällä harjalla, siitä tuli kaunis. Kun kyljistä oli maalipaloja pois, aloin harjata koko laatikkoa. Maali lähti, mutta ei ollenkaan yhtä helposti, kuin kannesta. Maalipalasia lähti vain sieltä, minne oli osunut kosteutta ja kolhuja. Koitin löytää hiekkapaperia, mutta muistin. että laatikko onkin märkä. Löysin jonkun tummanharmaan karhean jäykän sienen enkä yhtään tiennyt mikä se voi olla. Otin sen ja jatkoin hankaamista. Maali lähti, muuttui punaruskeaksi puuroksi. Olihan siinä jynssäämisessä aika homma. Huuhtelin ja hankasin. Välillä piti käydä kaupungilla ja tauko teki varmaan kädellekin ihan hyvää. Illalla selvisi, että käyttämäni työkalu oli aivan väärä ja tuleva eksä neuvoi uuden. Hyvä niin, se hankaussieni olikin jo kulunut aika onnettomaan kuntoon... Tekemisiäni näkemättä kuulin puuhailevani hullun hommia. Kun mies lopulta kävi katsomassa, niin sanoievanlaatikosta oli tulossa hieno.

Laatikko kuivui yön yli. Aamulla hankasin siihen antiikkivahaa. Parin tunnin päästä hioin ja laitoin uuden vahan. Hioin ja laitoin uuden vahan...

Ehkä vahaan vielä kerran. Päätän siitä sit aamulla.

Punaruskea alkuperäinen maali on osittain imeytynyt puuhun ja sitä onneksi jäi aika paljon. Toista maalia jätin näkyviin myös. Yhdessä kulmassa näkyy hiukan vihreää, mutta luulen, että se on ollut vain tahra. Vähän jätin näkyviin myös takareunaan roiskahtanutta pikivanaa. Kummisedän työn jälkiä.

Sisäpuolelle haluan jotakin, kun käsi ei kestänyt enää sen hiomista kunnolla. Ehkä kiinnitän sinne lakalla kankaan. Mulla on yksi vanha ehkä hyvin tuon väreihin sopiva kotimainen kukallinen pussilakana, mutta se on jo muuttanut. Tilasin yhden kaapin päälle tason ja samalla laatikkoon pyörät, saan ensi viikolla. Parvekkeen sijaan laatikko pääseekin olohuoneeseen. Siitä tulee mulle sohvapöytä.

Mulla on yleensä jalat pöydällä, kun katson teeveetä. Toivottavasti tuosta ei tule tikkuja kantapäihin.