...lamput!!! Valojen kanssa on valoisampaa! Tänään kyllä paistaa jo aurinkokin, mutta ei ehkä aina. Pilvisinä iltoina ja aamuina oli hankala lukea, kun ei näkö eikä valo riittäneet. Kuljetin yhtä irtolamppua mukanani tarpeen mukaan, nyt ei enää tarvi.

Pikkuveli ja siskon mies tulivat eilen työkalujen kanssa talkoisiin. Edellisen asukkaan keittiöön jättämä lamppu sai luvan lähteä. Se ei ollut ollenkaan mun tyyliäni, ruma kaikin puolin ja siinä oli alla iso koristeplotti, joka pimitti senkin vähän valon, mitä siitä olisi tullut. "Toimiston" ja olohuoneen plafondit on samassa tilassa, joten toimiston valo siirtyi eteiseen, lähelle toista samanlaista. Pesun jälkeen kummankin kuvusta näkyi valo kirkkaana. Olohuoneessa on pitsiplafondit!Tuon sisko bongasi sattumoisin, ihastuin itsekin tuohon heti ja kun ei muualta löytynyt parempaa, niin kävinpä hakemassa pari tuommoista.

Luin jokin aika sitten ulkolaisten haastatteluja ja mielipiteitä suomalaisesta sisustamisesta. Yksi oli samaa mieltä pelkistetyistä kodeista ja muut ihmettelivät missä on värit, naisellisuus ja romanttisuus. Sisustuksen todellisuus on monesti muuta kuin lehtien esittelykodit, joissa on vaaleaa ja puunattua. Aika moni uusi koti taidetaan sisustaa niin, että mennään kauppaan ja ostetaan kerralla kaikki. Elämän kerroksellisuus ja historia ei silloin siirry kotiin, oma persoonallisuus jää pois pitkäksi aikaa tai kokonaan. Kodin on suunnitellut joku muu. Tärkeitä esineitä piilotetaan kaappeihin ja viedään kirppareille. Ne ei aina välttämättä sovi kokonaisuuteen - ainakaan heti, mutta aika monista niistä tulee hyvä olo, kun ne ovat olemassa ja näkyvissä.

En koe olevani mitenkään erityisen romanttinen, mutta nyt, kun sattuu olemaan parempia päiviä, olen aika innostunut sisustamisesta, kun voin tehdä sen ihan itselleni. Ei tarvi enää välttää värejä eikä olla kovin tiukkapipoinen minkään muunkaan suhteen. Suurin osa kalusteista tuli vanhasta kodista, osa on kulkenut mukanani jo monessa kodissa ja osa kaipasi jotakin uudistamista.

Iso peili on kirpparilta, siinä oli joku vaalea puunvärinen naarmuinen viilupinta. Nyt siinä on pohjavärinä vaaleaa harmaata, joka toiveista huolimatta ei muuttunut harmaaksi. Nyt olen sitä mieltä, että tämä onkin parempi väri. Punaista, keltaista, niiden sekoituksia ja pohjavärin harmaalla sävytettyjä. Voi olla, että lisään korkeisiin reunoihin vielä värin tai kapeat raidat, mutta nyt pitää haudutella seuraavaa vaihetta. Peilistä näkyvät kaapit ovat keittiön yläkaappeja. Niissä on samat värit kuin peilissä. Kaapit ovat entisestä työhuoneestani ja olivat valkoiset, joissa oli puunvärinen lista ylhäällä ja alhaalla. Nyt listat ovat vaaleanharmaat ja alakaappien ovissa on isot kukat. Nekin on nyt vielä hiukan hautumassa, maalasin myöhään yhtenä iltana, enkä jaksanut enää päättää miten jetkan. Nyt tiedän ja joku päivä tulee pienet lisäykset.

Pieni kannustus on nyt elämässä tarpeen.

Sunnuntaina Elli oli käymässä - ja muu perhe myös. Nalle sai kovasti hoitoa osakseen päivän mittaan ja tuli mieleen, että pitää kiirehtiä sängyn hankinnassa. Olen mielinyt nuken sänkyä. Voisin tehdä siihen tilkkupeiton ja varustaa muutenkin sitä. Nuken tein naamaa vaille valmiiksi jo silloin, kun Elli oli vauva. Toissapäivänä sain Teijalta vinkin, että tuossa lähikirpparilla olisi nuken kehto. Eilen kauppaan mennessä kävin tarkistamassa ja iltapäivällä kehto siirtyi tänne. Kehto on puunvärinen, lakattu, siisti, käsin tehty.

Ja lopuksi Ellin piirtämä kuva. Vasemmalla on mummu ja oikealla Elli, hattu päässä. Mummusta tuli mieleeni, että hypin iloisena narua - ei taitasi enää nivelet kestää.