Pitkästä aikaa olen ommellut jotakin. Eilen pidin sadetta ja ompelin kierrätysverhoja. Vanhoista lakavoista makkariin ja vanhoista verhoistä mökille. Jälkimmäiset aurinkovärjään ja ensimmäiset on vielä harkinnassa.

Illansuussa lähdin synttärilahjaostoksille, mutta kaupassa pää raksutti silkkaa tyhjyyttä. Olin varautunut varakassillakin, että ostan ruokaa, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään, mutta mikään ei tuntunut ostamisen arvoiselta ja maistuvalta, ostin vain pienen salaatin. Siskolle valitsin huomiseksi synttärilahjaksi harjan ja päätin ommella sille pussukan, niin ei harjaksiin sotkeennu laukun pikkukama. Voin päivittää tämän jo tänään, kun sisko on mökillä eikä ole nettiyhteyksien ulottuvilla.

 

Nyt pitää odottaa, että kaupat aukeavat ja sitten lähden aloittamaan taas muutaman päivän työleiriä. Suunnitelmia on tälle viikolle, loppukesälle ja muutamalle tulevalle.

 

Meillä on pikkusiskon kanssa ikäeroa vuosi ja kolme päivää. Samoista geeneistä, saman tähtimerkin alla syntyneinä meissä on paljon yhteistä. Äiti on kertonut, että jos lapsena jompikumpi oli jossakin, niin toinen vain makasi alakuloisena petissä sen aikaa. Usein yritämme yhtä aikaa soittaa toisillemme tai viestit vilkuttavat toisilleen mennessään vastakkain yhtä aikaa. Olemme toisistamme tietämättä sovittaneet samanlaisia vaatteita kaupassa yhtä aikaa. Olemme kokeilleet uutta samaa reseptiä samana päivänä. Ja paljon paljon vastaavia juttuja.

Nämä Tiina Nykyrin patsaat voisivat hyvin kuvata meitä. Vuodet rehevöittivät kummankin vartaloa. Enää patsaat eivät muistuta esikuviaan. Sisko on laihduttanut yli 15 kiloa ja minulta on kevään surujen myötä lähtenyt 10 kiloa.

On meissä erojakin, ainakin miestemme mielestä. Minusta eksä on sanonut, että tapahtui mitä tapahtui, mennä puksutan tasaisesti eteenpäin kuin juna. Siskon mies taas sanoi joku aika sitten, että "meidän Anni kiihtyy nopeammin kuin formula".

Nyt minäkin häivyn pariksi päiväksi mökille.