Olen hiukan koittanut tutkiskella häpukua. En omaan käyttöön! Jo vuosia sitten äiti antoi mulle hääpukunsa, josvaikka kävisi tilkkutöihin, kun siihen oli vintillä tullut ruostehroja ja muutenkin oli jo vähän nukkavieru, vaikka ei ollut ollut käytössä kuin kerran. En ole raaskinut pilkkoa. Aika kellastuntu, toisin paikoin enemmän kuin toisin. Ruostetahrat näkyy selvästi.

Pesin sen. Koitin hangata ruostetta, lähti, mutta samalla alkoi kangas murentua siltä kohtaa. Kahden minireiän lisäksi sain aikaan pari vähän isompaa, kun hankasin sitä kahden tahran kohdalta yhtäaikaa. Mutta muuten puvusta tuli pesun tuli hieno.

Kolmen viikon päästä äidillä ja isällä on 60 vuotishääpäivä. Puvulle olen suunnitellut sinne roolia. Ei mahdu kellekään, ei käyttöön, mutta jotenkin... Reikien ja ruosteiden päälle kiinnitän valkoisia silkkiruusuja tai ehkä koitan tehdä tummanppunaisia silkkineilikoita - ellei tuo peittely-yritys näytä kovin pahalta. Siskon kanssa kävimme myös kukkakaupassa ja seuraavan kerran menemme hääkuvan kanssa - josko jotain morsiuskimpun tyyppistä laitetta saataisi aikaan.

Puvun on ompelija tehnyt äidille mittojen mukaan ja erityisen tarkkaa oli hameen pituus, että se näyttää olevan lattiaan asti, mutta ei tanssiessa jää korkojen alle. Takana on pitkä rivi päällystettyjä nappeja. Vyötärön kohdalta puvun ympärysmitta on 74 cm! Ja äiti oli perheensä pullukka. Molemmilla tyttärillään on koko aikuisikänsä ollut laitoin vyötärönympäsymitta. Epistä!