Mökki on harjussa, männikössä kuivassa hiekkamaastossa, joka imaisee veden hetkessä syvyyksiin. Puiden väliin on ollut aika haasteellista yrittää pihaa. Alku oli parinkymmenen vuoden takaa ja nyt kerrostaloasukkina, siskon multasormet ovat syyhynneet lisäämään hoidettua pihaa. Tien ja pihan väliin istutettu sireeniaita on kasvanut korkeaksi, mutta on vähän laihanlainen ja vähän kuin pelkässä paidassa, alaosastaan aika kalju. Vuorenkilpi viihtyy hyvin ja muutamalle kivien päälle kasvaneelle olin kaivelemassa lisää tilaa kivien koloihin kuunnellen samalla siskon sireenisuunnitelmia.

Puu. Voisiko sireenistä kasvatta puun. Olen kokeillut. Mulla ne kasvoi hyvässä mullassa, ja jokaista juurelta leikattua versoa kohti kasvoi ainakin kolme uutta. Varresta ei tullut jämäkkää puun vartta, vaan kesäisin latvus painoi sen kalleelleen. Puun, joka näyttää siltä, että on kohta kaatumassa, voisi siis ainakin saada. Tuolla harjun laihassa maassa varret olivat vielä ohuempia ja uusia versojakin kasvaa, mutta ehkä ei ongelmaksi asti.

Joka vilkaisulla reunimmaisesta pensaasta oli jälellä yhä vain vähemmän varsia. Olin omissani kokeillut myös niputtamista ja tein varsien ja latvaoksien väliin pujotuksia paksulla pellavalangalla. Ehdotin sitä. Olin omissani saanut aikaan kulmikkaita kehiä, mutta mökin leikatun sireenin jälellä olevat rungot olivat rivissä. Äiti jakeli heti ne nähtyään negatiiviset kommenttinsa - olin tehnyt tuholaisille hyviä suojaisia pesäpaikkoja. Heiveröisten sireeninrunkojen riviin sitten jotakin. Sisal-narua löytyi kerä ja sisko alkoi pujotella. Lopputulos on tässä. Lintu on siskon tekemästä mobilesta, vähän rikki ja nyt jo myös kauniisti alkanut ruostumaan.

 

Muuta puiden koristelua.

Keijunmekkoja

ja rungonlämmittäjä.