Aika liitää kuin siivillä. Vasta oli perheviikonloppu metsässä - melkein. Yövyimme teltoissa Pyhäjärven rannalla Venesillan leirintäalueella Tammelassa, oli palvelut käytössä. Eikä ihan koko perhettäkään saatu kasaan, kun esikoinen oli Myllyn pyöräilyssä.

Paikka oli ihan mukava ja luultavasti on käytössämme uudelleenkin. Nyt oli aika hiljaista, muutama vaunuseurue ja muutamassa mökissä oli joku. Jostakin vastarannalta kuului lavatanssien humpat ja joku kalastamassa ollut miesseurue piti illalla ihan kohtuumelua eivätkä valvoneet pitkään. Aamuyön oksentelu herätti minut, muut olivat nukkuneet.

Minulla oli tyyny mukana ..."vain neidit".... Pyörittyäni yön kovalla alustalla ja ravistellessani ja venytellessäni puutuneita raajoja, mielessä kävi, että ensi kerralla mukana on myös patja. Pitäisi hankkia ehkä joku puhallettava, vaahtomuovipatja selässä rinkan päällä nayttäisi ehkä hieman huvittavalta.

Elli piti huolta, etteivät aikuiset ehtineet sammaloitumaan. Kun lautakeinuissa painosuhde oli vähän epäsuhta, niin aikuisellehan se oli tehokasta kyykkyyn-ylös-jumppaa. Olin kait illalla sanonut siitä jotakin, kun aamukeinutteluja alkaessa Elli sanoi, että käytä vaan mummu käsiä, kun reitesi on jumissa. Olihan ne, mutta vetreytyivät pikkuhiljaa.

Jonkin veran satoi, mutta grillikatoksessa oli tilaa oleskella pahimmat kuurot, jotka sattuivatkin juuri ruoka-aikaan.

Yksi leirintäalueen pöydistä oli tosi hieno, mutta ei ole tainnut olla aktiivikäytössä aikoihin.

Nyyteissä paistui broilerisuikaleita, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja mausteina sulatejuustokuutioita, suolaa ja rosmariinia. Nälkä kasvoi odotellessa ja ruoka maistui. Yhdessä nyytissä oli pakasteesta lohkoperunoita. Niiden sulamisen ja lämpenemisen hitaus oli vähän yllätys.

Kaukolanharjulla on näkötorni ja sen juurella Albert Edelfeltin muistokivi paikalla, jossa hän 1889 maalasi taulunsa Näköala Kaukolanharjullta. Linkistä löytyy kuva maalauksesta ja paikka vuonna 2004 sekä tekstä.

Kukkia ei enää ollut paljon, viimeiset sinnittelijät vielä. Nyt on enemmänkin siementen aika.

Pari vuorokautta ulkona ja pieni liikuttaja, olin aika väsynyt. Oikaisin hetkeksi sohvalle lukemaan lehtiä ja olin nukahtanut. Nukuin ohi synttärit, joihin ehdottomasti olisin halunnut. Harmitti!!! Muutaman tunnin päikkäreistä huolimatta nukuin yöllä kolme tuntia pidempään kuin normaalisti.