Mulla on pari perintötuolia ja pöytä, jonka päällinen on jo ihan mutkalla. Tuolitkin ovat melko kuluneita ja matkan varrella remontoitu pilalle, joten päätin jatkaa samalla linjalla - siis pilata lisää. Halusin niistä kukkatason.
Tässä Bomanit on mummun kammarissa 1970-luvulla. En tiedä milloin ne oli hankittu, ne olivat olleet mummulassa aina. Tuoleja oli kaksi yhden hengen ja yksi kahden hengen. Kaksinistuttava on jossakin sukulaisella. Nuo mulla olevat olivat pitkään äidillä ja isäälä ja sit mulla. Erittäin pahat istua, mutta aika kauniit.
Parikymmentä vuotta sitten isä uudisti tuolit. Periaatteessa vanhaa kunnioittaen, mutta siinä missä ei voinut ei kunnioittanut ja istuinosan reunalistat olivat siitä lähtien täysin eri paria muun tuolin kanssa.
Alkoi jo harmittaa, että tuolit ovat täällä, kun en keksinyt niille paikkaa. Tuossa ikkunan edessä ne ovat olleet koko ajan, jossakin välissä keksin, että teen niistä kukkatasot. Veli leikkasi siihen aludat ja mitailtiin koloja oikeisiin paikkoihin. Maalasin pohjamaalit ja mietiskelin erilaisia vaihtoehtoja.
Purin pois parikymmentä vuotta palvelleet päälliset. Joku määrä niittejä. Päällisten alla oli kerros hiekkaa, kankaan ja pehmustevaahtomuovin läpi kulkeutunutta. Ja tukeva pohjalevyt, jonka oksanreikä oli paikattu säkkikankaalla.
Alkoi uusi mietiskely. Laattoja? Mosaiikkia? Kun hamsterigeenit ovat meillä olleet perinnöllisiä, niin siskon varastosta löytyi muutama laatikko harmaita kivilaattoja.
Laatat oli ok, mutta harmaus ei. Mitä jos värjäisin...joku maali...pysyisikö. Kangasvärejä oli kaapissa. Paitsi, että olivatkin edelleen muuttamatta. Kestäisikö kivet keittämistäkään, voisivat mennä mutkalle. Kylmävärit - muuttamatta. Ruiskuemulsio - hmmm. Suurin varoittelija oli sisko, sehän tiesi miten noita kivilaattoja oikeasti pitäisi käsitellä.
Silitettävät silkkivärit! Tein testivärjäyksen. Harjatessa lähti väriä. Kuumensin hellalla pari laattaa, sen jälkeen väri kesti saippuan ja kynsiharjan. Maalasin laattoja ja sekoitin koko ajan uutta väriä. Aika homma, mutta kivaa. Paistoin laatat uunissa. Venelakkaa tuolin istuinosalle, että se kestää kosteuden, sitten laatoitus ja saumaus. Kivivahaa, ehdotti sisko. Mutta ei se ollutkaan ihan joka rautakaupan tavaraa, enkä saanut tilaustakaan aikaan, joten taas kokeilin ihan omia juttuja, että saisin sisäkukat pois parvekkeelta, ennen kuin pakkanen nipistelee niitä liikaa. Ja...voi hyvänen aika, nyt sisko lukee sen täältä...kyllästin kivet saumat vednpitäviksi rypsiöljyllä. Hankasin runsaasti öljyä pintaan ja jätin muutamakis tunniksi imeytymään. Esikoinen käyttää tätä puulle, nyt on sitten kokeiltuna huokoinen kivikin. Hankasin laatat kuiviksi muutaman tunnin kuluttua. Vesi jäi pisarana pinnalle eikä kulhon alla olleeseen talouspaperiin irronnut rasvarinkiä puolessa tunnissa, joten eiköhän tuo käsittely ollut ihan onnistunut. Esikoiselta vielä kyselin lisäohjeita (kun olin jo tehnyt), hän kysyi, mitä teen sitten jos tuoli alkaa härskiintyä. Oops... ei kai sentään!
Laatotuksen reunaan tulee vielä joku - köyttä, nahkaa... Pitää vähän testailla värjäytyvyyttä ja asentamista.
Saumausaine tarttui vähän laattoihin, enkä hirmuvimmalla harjannut kaikkea pois, ettei värikin alkaisi lähteä. Oljykäsittely tummensi laattoja ja hävitti sävyjä. Tein samaa laatoitusta kukkapylvään päälle. Sen kuvasin päivänvalossa ja siinä on oikeammat värisävyt kuin tuolien kuvissa.
