Olipa mukava viikonloppu. Vähän töitä ja paljon tapailua poikien ja perheiden kanssa. Minä, joka pystyn eksymään vaikka komeroon, selvisin ihan itse perille espoolaisessa vieraassa kaupunginosassa - tai, olinhan käynyt siellä 1970-luvun alussa. Bussin ikkunasta huomasin sen talonkin, muuten ympäristö kyllä näytti varsin vieraalta. Illalla söimme maukkaat ruoat kolmosen, tyttöystävän ja hänen isovanhempiensa kanssa Herttoniemessä Il Farossa.

Ilta-aurinko hehkutti Herttoniemen rannan pensasaidan loistavan punaiseksi.

Lauantaina vietimme yhteistä aikaa sakilla, söimme, osa pelasi ja siinä sivussa Elli koitti koko ajan leikittää jotakuta. Sitten muut häipyivät omille teilleen ja Elli juoksutti mummua monta tuntia. Sinne, tänne, kyykkyyn, ylös, istu, seiso, juokse, hypi, kävele, konttaa...ja mummu toimi niinkuin tyttö toivoi. Melko ihanat tunnit sanoisin...

Sunnuntaina oli sushipäivä. Mulle eka kerta. Sana raaka on pelottanut sen verran, etten ole ollut halukas maistelemaan. Mukavaa oli osallistua tekemiseen ja maistuivat maukkaalta. Näissä susheissa oli kurkkua ja graavia lohta. Sunnuntai-illan kotona googlasin ohjeita ja luulenpa, ettei kestä kovin pitkään ennen kuin teen niitä kotonakin. sushista täällä, täällä ja täällä. Googlaamalla löydät lisää.

Mietin myös, miten voisi tehdä suomalaista sushia. Millä voisin korvata levän jollakin kotimaisella, riisietikan, tahnat ja onko se sit vielä sushia vai pitääkö samalla kehitellä uusi nimikin. Pitsakin on kaukana alkuperäisestään ja silti edelleen pitsaa.