Työt sain kiikutettua eilen postiin. Ajatuslukkoja olen purkanut ompelemalla vaatepuihin päällisiä. Ompelutaukojen jälkeen pitää tutustua uudelleen ompeluun ja kankaisiin ja silloin on hyvä olla jonkinlaisia "harjoitustöitä".

Vaatteet luistelevat ja putoilevat vaatepuilta ja sekös ärsyttää. Kun vaatteiden silitys ei tunnu mukavalta, niin yksi kerta pesun jälkeen olisi ihan sopiva määrä. Mutta tuommoinen vinossa lenkottanut tai komeron lattialle pudonnut vaate pitää usein silittää uudelleen.

Muovi- ja rautalankavaatepuut on hyviä, kun pitää ripustaa puseroita väljästi kuivumaan, mutta komerossa...arggh!

Piirsin vaatepuun ääriviivat paperille ja leikkasin kaavaksi. Sillä leikkelin tikkikankaanpaloista pohjia ja aloin tyhjentää tilkkukassia. Osaan päällisistä valitsin kankaat, jotka sopivat eteisen naulakkoon. Talvitakeille nämä rautaklangat ovat ehkä liian kevyitä. Meidän muorin takki semmoiselle, niin johan siltä (vaatepuulta) nyrjähtää olat mutkalle.

Tilkkuja ja vapaata tikkausta. Tuota punaista vohvelikangasta sain äidiltä melkein 30 vuotta sitten käsipyyhkeiksi. Ne ovat kuluneet puhki, mutta joitakin tilkkuja on pyörinyt jämäkassissa. Muuta siinä on äidin mekkokangasta (raidallinen, ehkä 1960-luvulta) ja joulukankaita.

Helmassa on neulottua pitsiä jota löysin toissaviikolla lähikirpparilta kolmella eurolla viiden metrin rullan. Ostaessa en tiennyt mihin käyttäisin, mutta noihin sitä nyt näyttää menevän ja riittää aika moneen.

Kuopus on vierailulla, nukkui aamulla pitkään ja eihän silloin voi tehdä mitään kolisevaa. Ompelemalla oli hyvä kuluttaa aikaa ja aloitin jo jonkun aikaa suunnittelemani työn. Sunniteltu - hmm. Mulla oli pesty akryylimaalin levitysrätti ja vanha vetoketju, joiden värit sopivat yhteen. Sen, mitä niistä tulee, olin päättänyt jo pari vuotta sitten, loppu syntyy työtä tehdessä.