Vuosi sitten yhdessä kokouksessa saimme pienet pitsiympyrät, joista piti tulla seuraavaksi vuodeksi kortti. Haastavinta taisi olla se, että saa sen piikkiriikkisen palan pysymään tallessa.

Tökkäsin pitsipylpyrän nupparilla yhteen neulatyynyyn ja toivoin, että se pysyy siinä. Se pysyi talven, kevään, muuton, kesän... Pari viikkoa ennen uutta kokousta aloin tehdä korttia ja nostin tuon tärkeän vermeen esiin. Välillä tein yhden mallityön ja aloin jatkaa korttia. Sitä pitsiä ei ollut missään.

Tyhjensin roskiksen ja kävin kaiken läpi. Ei ollut pitsiä eikä muitakaan aarteita, joten siirsin sen ovelle. Konttasin pöydän alusen, kurkin kaapin ja maton alle, siivosin pöydän... Ei löytynyt. Voihkin, ettei voi olla totta! Mutta oli se. Pitsiä ei ollut missään. Useampana päivänä etsin, en voinut imuroidakaan ompelupöydän läheltä...todella tylsää. Se oli kulkenut mukana niin pitkään ja sitten yhtäkkiä - ei jälkeäkään.

Aloin nostella pikkutavaroita laatikon päälle ja... !!!!!!! Yhden neulatyynyn kyljessä komeili nupparilla kiinnitetty pitsipylpyrä. Jee! Ompelin sen samantien paikoilleen.

Pala tädin vahingossa huovuttamaa peitettä (hapsuja riittää vielä niin moneen korttiin, etten ehkä kaikkia esittele täällä), pitsi, pari nappia ja helmiä. Kortti ei oikeasti ole noin keltainen. Ulkona on koko ajan sumua ja sadetta, valo on niukkaa. Sähkölampun alla värit kellastuvat. Kamerasta on ollut salama rikki jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä noin joka 20. salamalla otettu kuva on melko ok. Korjaus maksaa niin paljon, että kannattaa ostaa uusi. Olen käynyt katsomassa kameroita, valinnut mallin, mutta kauppoja en ole vielä saanut aikaan. Pitäisi...