Näin lasten oikeuksien päivänä...

Haeskelin yhteen projektiin kuvia vanhoista tilkkujutuista ja yhdessä albumissa oli kuva omasta koulukäsityöstä. Ihan ekaksi tehty punavalkoruudullinen käsityöpussukka on jossakin, samoin vohvelipujotuspyyhe. Pujotuksesta en tykännyt ollenkaan, kun piti pujottaa lähes suoraan ja kotona äiti oli kertonut, että voi tehdä hienojakin kuvioita. Muutamaa vuotta vanhemman serkkutytön kanssa teimme nimikirjaimet, serkku suunnitteli kiemurat ja auttoi ompelussa, opetti kuvioiksi tulevat ristipistot (kolme tai viisi kappaletta).

Kissa-applikaation ompelin toisella tai kolmannella luokalla. Serkuilla (2-6 vuotta minua vanhempia) oli samanlaiset, samoista kankaista, samanvärisillä langoilla ommeltuja. Seuraavana vuonna sisko oli tehnyt virheen ja kopioinut mallin kankaalle peilikuvana, mutta se on aina ollut omapäinen, ei ollut suostunut kääntämään kuvaa toisinpäin. Minusta tuntui kummalliselta, että opettaja soitti äidille, ettei teidän tyttö tee ohjeiden mukaan. Äiti vastasi, että tässä tapauksessa ihan hyvä niin.

Kun työt olivat valmiita opettaja käytti tätä esimerkkinä hyvin tehdystä siististä työstä. Minusta oli noloa kuunnella sitä kehumista (paitsi sisuksissa lauloi hyvän olon lintu). Ja yksi Sirkkahan siitä kehumisesta oli aivan raivoissaan. Kuulin jotakin vihiä päivän mittaan ja päätin kotiin lähtiessä hidastella naulakolla. Muut olivat jo menneet, metsän reunassa näkyi, että olivat jo pellon toisella laidalla. Odottelin tovin. Kun ketään ei näkynyt jatkoin matkaa. Seuraavalla metsäpläntillä olleen ison kiven takana odotti väijytys. Jotakin sanapokkaa ensin, kun Sirkka vaati minua tilille liian suuresta työn kehumisesta. Enhän sille mitään voinut, opettajan mielipide. Niin alkoi kohta sylipaini ja kun muita oli useampi, niin jäin alakynteen. Lopulta muut jatkoivat matkaa ja vannottelivat, että pahempaa on tulossa, jos kerron jollekin. Jäin maantien ojaan makaamaan muksittuna ja potkittuna, pipo ja lapaset täynnä lunta. Pissat oli tullut housuun, mutta muuten vammat jäivät lähinnä henkisiksi. Kerroin äidille, se oli vihainen, soitti Sirkan mummulle (S asui siellä). Mutta äiti ei soittanut opettajalle, ettei tulisi mitään pahempaa. Se tuntuti aika pahalta. Sana levisi kuitenkin nopeasti, mutta ei opettajakaan sitä koskaan ottanut puheeksi. Sen sijaan seiskalla ollut serkkupoika kertoi jo heti seuraavana päivänä tehneensä koulun pihalla selväksi, että jos minua vielä kiusataan, niin sitten tekijä on tekemisissä hänen kanssaan. Ei kiusattu sitten muuta kertaa...paitsi jumppamaikka opparissa. Käsitöihin ei koskaan ole tullut en-halua-tehdä-taukoa, mutta koulun jälkeen liikkuminen oli vastenmielistä kauan.

Kuviksen ja käsityön vuoksi meni kouluun aina silloin tällöin minultakin viestiä ja monet tuokiot olen niistä jutellut eri opettajien kanssa. jos valmiiseen pöllöraamiin revitään ja rutistetaan sanomalehteä, niin minusta se on luovuuden kannalta yhtä tyhjän kanssa. Lapsi voisi itse piirtää ne raamit ja sanomalehden vois ensin vaikka värittää vesiväreillä. Käsitöissä oli joillakin opettajilla vähän valinnanvaraa ja kakkosen kanssa ope sanoi jo tokalla lyöneensä hanskansa tiskiin, kun se kuitenkin teki aiheen mukaan, mutta niinkuin itse halusi.

Kolmosen ryijyharjoitukset meni koulussa mönkään. Vakiope oli sairauslomalla ja sijainen määräsi kaikki tekemään ryijypohjalle yhdeksän eriväristä ruutua. Kolmonen halusi tehdä veneen, kun kakkonen oli saanut tehdä vohvelipujotuksena noita-akan. Ryijypohjalle piirtyi vene ja poika alkoi töihin. Ompeli tuhrasi mitä ompeli, vähän sinnepäin. Opettaja ei näyttänyt hänelle pistoa, ennen kuin malli muuttuisi ruuduiksi. Tunnin jälkeen poika sujautti työn reppuun ja toi kotiin. Purettiin se mitä oli jo ommeltuna (tai sinnepäin) ja opetin ryijypiston. Ennen seuraavaa tuntia vielä kerrattiin pisto ja niin alkoi sekin homma sujua. Kolmonen halusi veneen purejhtivan auringossa, mutta opettaja ei antanut hänelle keltaista lankaa, kun ei ollut niitä ruutuja. Joten taas työ reppuun ja kotiin ja venetyö sai auringon. - Kun vakiopettaja tuli takaisin töihin, soitin, miksi se yksi työ on erilainen. Taisi mennä nuhteet sijaiselle.